Tulikäpälän Tulimyrsky

Lomalla

2011-01-16T23:40:00.001+02:00

Jouluaattona Savitaipaleella:

Uuden vuoden vieraat Helsingissä (sori Riikka, tän edustavampaa kuvaa ei ollut):

Yasso, Devi, Capo punkkaamassa mediomassa

Joensuun reissulla kuluvan vuoden puolella:

Haukuntaa á la Niilo, Sami ja Rusti

Härväämistä kalarosvo Kafkan palattua

Lisää härväämistä

Pystikset pystyy juoksemaan ja haukkumaan samaan aikaan

Kafka on kuningas

Rusti jää lakeijan asteelle

Samin komennus

Rustin älykkyys näkyy kasvoista

Syksyn kuulumiset

2010-12-18T18:56:00.000+02:00

Viimeisin teksti näyttää olevan syyskuulta, mihin minun on varmaan ensiksi esitettävä perusteltu syy. Itselläni on takana vuosisadan rankin syksy koulussa useine tentteineen, päivystyksineen ja eritoten lisensiaatin tutkielman kirjoittamisineen ja loppuunsaattamisineen. Tutkielma tuli kuin tulikin valmiiksi marraskuun lopussa ja on esitetty, kansitettu ja arvosteltu. Tutkielman otsikkona oli Myoton -laitteen validiteetti ja luotettavuus koiran lihasten mittaamisessa, koiramainen aihe siis. Suuritöisestä opiskelusta johtuen Rusti on joutunut osittain elämään virikkeettömämpää elämää kuin normaalisti menneinä kuukausina, mutta nyt joulukuun aikana ollaan taas alettua enemmän tokoilemaan. Ehdittiin käydä marraskuussa myös Best in Puppy Showssa Messuskeskuksessa, josta todisteena Rustin saama arvostelu, josta voin sanoa itse olevani täysin samaa mieltä:

"Erinomaiset rungon mittasuhteet. Erinomainen kallo, kuono-osa vielä hieman kevyt. Miellyttävä ilme. Hyvä kaula. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä tiivis runko. Polvikulmauksia voisi olla enemmän. Liikkuu hieman jäykästi takaa. Esiintyy erinomaisesti."

Osallistuttiin siis nuorimpien luokkaan eli 5-7 kk ikäisiin, koska Rusti sisaruksineen oli paria päivää vajaa 7 kuukauden vanhoja. Tuomari oli erittäin asiallinen ja selvästi keskittyi arvosteluun ja kiinnitti huomiota oikeasti merkittäviin asioihin. Rustin sijoitus pentuluokan kilpailuluokassa oli PEK-3 eli kolmas häviten Teppo- ja Papu-veljilleen :) Teppo loistikin näyttelyssä kaikin puolin ollen paras uros ja VSP. Osallistuttiin myös kasvattajaryhmään, josta Millalle kotiinviemisiksi KP. Gööttipentuja näyttelyssä oli 11 kpl eli ihan hyvä edustus siis. Kuvia näyttelystä ei tosin ole todisteeksi, mutta tässä lokakuun näyttelytreeneihin liittyneistä pentupaineista muutama osuvin otos.

Eilen illalla vietettiin pikku-Tulikäpälien pikkujouluja Heikinlaaksossa Patu-isän luona. Koolla oli pitkästi aikaa koko kööri, siis kaikki viisi pentua, joista isoimmat alkavat olla jo isänsä kokoisia. Patu piti jöötä yllä koko illan ajan vakuuttavasti. Sisarusten leikit sujuivat pääosin rauhallisesti, mitä nyt poikien piti ajoittain vähän koetella voimiaan. Kiitos kaikille mukavasta illasta!

Tässä vielä Rusti lokakuisella Salpausselän mäntykankaalla Savitaipaleella, ikää tasan 5 kk.

Huomenna lähdetään kolmeksi viikoksi Kaakkois-Suomeen viettämään ansaittua lomaa. Odotettavissa on toivottavasti tuoreita kuvia talvimaisemista ja Rustin ensimmäisestä joulusta. Lisäksi pitänee päivittää tokotilannetta ja kertoilla vähän treenisuunnitelmista. Rauhaisaa joulua kaikille ystäville ja tuttaville, niin karvaisille kuin karvattomille!

Tomera toveri ja muut nelijalkaiset

2010-09-26T14:14:00.002+03:00

Rustin viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut koirakaverien ja sisarusten kanssa leikkimistä, hoidossaoloa, metsissä samoilua (niin, Helsingissäkin tämä on mahdollista!) yksinoloa ja tutustumista raakaruuan maailmaan. Jälkimmäisestä Rusti on tykännyt kovasti, samoin Rustin maha. Ydinluuta saa järsiä tunnista pariin joka päivä, mikä tekee myös hampaille ja ikenille hyvää. Varsinaisesta raakaruoasta ollaan kokeiltu Murren Murkinan liha-kasvis -mixiä, ja oli oikein maittavaa ja suli tooosi hyvin. Pakkasessa naskalihampaita odottaa pari kiloa broilerin siipiä ja lisää liha(naudanmaha)-kasvis -mixiä. Eaglen kuivaruokaan olen myös ollut melko tyytyväinen, sillä mennään nyt ainakin tämä pentuaika.

Pientä kouluttelua on tapahtunut lähinnä neljän seinän sisällä laiskanlaisesti. Itsellä on ollut jonkinmoista stressiä ja lisäksi olin kipeenä viikon, joten päätin suosiolla antaa koirankouluttelun olla. Koira varmasti olisi oppinut, mutta ohjaajalla ei olisi ollut kärsivällisyyttä opettaa sitäkään vähää mitä normaalisti. Sivulletulo on vieläkin ihan kesken, samoin leikkimisen harjoittelu. Rusti tuo lelun takaisin kärskystä, mutta ei vieläkään tule tarjoamaan sitä itse paitsi välillä sisällä leikkiessä. Leluleikki olisi kiva saada nopeasti kuntoon, sillä sen avulla saisi tokoiluun lisää viettiä. Nyt Rusti kyllä suorittaa, mutta mun makuun vähän liian rauhallisesti.

Hihnäkävelyssä tapahtui viime viikolla taantuma, kun Rusti yhtenä päivänä päätti alkaa haukkumaan kaikille vastaantuleville koirille. Haukku on lähinnä leikkiinkomennushaukkua, mutta voi siihen pientä epävarmuuttakin liittyä, sillä isoille koirille yritetään haukkua herkemmin kuin pienille. Kurssikaverin koira oli yhtenä päivänä häiriökoirana, ja kun silloin annoin Rustille hieman palautetta, mitä mieltä mä olen haukkumisesta, niin nyt haukkuminen on laantumaan päin. Tänään aamulenkillä haukahti kerran parille eri koiralle, mutta uskoi kun kielsin. Voi noita pystykorvia. Kaverin vinkistä en enää myöskään vaadi täydellistä kontaktia ohituksissa, vaan riittää, että mennään hiljaa ja nätisti ohi. Tänään sattui myös klassinen irtokoiraepisodi, kun Rusti karkas multa yhden villakoiran luo leikkimään. Harjoiteltiin koirien ohittamista vapaana Pikku-Huopalahden nurmikoilla, missä liikkuu aina paljon koiria. Rusti jäi sitten tuijottelemaan ohikulkevaa villakoiraa, ja mä tein virheen lähtiessä tilanteesta pois ajatellen, että Rusti lähtee tietty mun perään kun huomaa mun lähtevän eri suuntaan. Noh, vähän ajan kuluttua huomasin Rustin juoksevan täyttä vauhtia villiksen luo, ja mä tietty perään kertomaan Rustille, ettei tuollainen ole sallittua. Villiksen omistaja oli onneksi ystävällinen ja ymmärtäväinen. Mulla itsellä on vielä niin paljon opittavaa... Rusti uskoo ihan hyvin kyllä odota-käskyä, jos ehdin sen sille sanoa eikä se jää tilanteeseen yksin, jolloin se tottakai lähtee itse hurvittelemaan.

Perjantai-iltana oltiin Matleenan ja Miljan kanssa Vihdin Luukissa koirien kanssa ulkoilemassa, tässä muutama kuva. Asianosaiset saavat kopioida.


Möhkö ja Nano

Hundkarusellen


Rusti 20 viikkoa vanhana

Kummalla on parempi keppi?

Möhkö on jo yli kaks vee


Valpas

Terhakka


Nano ja suomalainen maisema

Milja ja RUSTI

Viimeisin kuva oli pakko vielä lisätä, vaikka onkin vähän tumma. Rusti haluaa näköjään kokeilla rajojaan, kun ei enää juostakaan sieltä mistä aita on matalin eli puunruongon alta.

Muistin myös, ettenhän mä ole laittanut mitään kuvia Devin ja Rustin tapaamisesta, mistä on aikaa jo kuukausi. Palataan siis ajassa neljä viikkoa taaksepäin, päivämäärä on 31.8. ja paikkana Helsingin Arabianranta. Heti alkuun luoksemme kaahasi kutsumaton vieras, alla kuvissa oleva andalusianterrieri (meidän oma alkumäärityksemme oli kyllä brassi), joka viivähti leikkimässä lähinnä Devin kanssa jonkin aikaa. Valkoisilla pitkäjaloilla löytyi heti sama sävel ja Rusti jäi juttujen ulkopuolelle.

Innostuivat lapset vihdoin leikkimään kahdestaankin.

Tekemisenmeininkiä eikä hammastelua juuri puuttunut. Lopuksi vielä sukan kanssa söpöstelevä Rusti. Ikää tässä siis vasta neljä kuukautta.

Leikkejä ja treenailua

2010-09-05T22:30:00.001+03:00

Tulikäpälän Tulipalo "Teppo"

Uskaltaisin väittää, että Rustin ensimmäinen kesä on ohi (niin kylmät ilmavirrat ovat myös Helsinkiin viime päivinä virranneet) ja sen myötä myös ihanan raivostuttava pikkupentuvaihe. Tänä aamuna huomasin, että pentuhampaista on lähtenyt alhaalta molemmat I-ykköset, ja tänään sisarusten kanssa painiessa on irronnut ykkösinkisiivit näköjään ylhäältäkin. Rusti on tässä kehityksessään kyllä pienempää Teppo-veljeään jäljessä, sillä Tepolla oli tänään suuhun kurkistettaessa jo vaikka kuinka isot pysyvät ykköset sekä ylhäällät että alhaalla :o No, pitäähän jokaisella penskalla olla jotakin, missä on sisaruksiaan etevämpi. Sain nappastua Teposta yksittäiskuvankin:

Palataan ennen tämän päivän pentutreffeilyn kuvailua kuitenkin hieman menneisiin tapahtumiin. Savitaipaleelta paluun jälkeen elämä on taas palannut uomiinsa ja omistajan koulun alettua kuluneella viikolla päiväjärjestyskin on rutinoitunut. Rusti on oppinut sängyn olevan mukava nukkumapaikka, ja sieltähän se on haukotellen ja venytellen joka päivä herännyt koulusta tullessani. Tämä on minusta ihan hyvä juttu, koska arvostaa sängyllä nukkumista ainakin vielä niin paljon, että pysyy poissa pahanteosta yksin ollessaan. Myös sisäsiisteys edistyy, koska koira ei taida juuri poistua lepolassistaan 5-6 tunnin pituisen poissaoloni aikana. Voisin väittää Rustin olevan jo lähes sisäsiisti, sillä osaa pyytää selvästi ulos ja yrittää selvästi pidättää, jos mä en sen vihjeitä heti tajua. Yllättävän nopeasti se sitten kuitenkin oppi, vaikka kuukausi sitten tuntui vielä vallan toiselta. Edes ajoittaiset mahavaivat eivät ole oppimista liiemmälti hidastaneet. Tälläkin hetkellä on sopiva ruoka pojalle hakusessa. Tällä hetkellä koetan totuttaa Rustin mahaa syömään Eagleä, mutta ainakin vielä maha ei ole ollut vastaanottavainen. Kohta palataan kyllä alkuperäiseen Bento Kronen lammas-riisiin, jos ei näillä muilla asetu.


Sängyn taikaa

Lunkisti

Sitten treenauspäivitystä. Mä olen vihdoin löytänyt naksuttimen koulutuksen apuvälineeksi ja todennut sen vallan ihmeelliseksi ja tehokkaaksi vempeleeksi. Tosin mun kotitekoinen naksutin on ollut hyvin taskuunmenevä (eihän se oikeakaan tietty mikään iso ole) ja halpa Bona-purkin kansi. Kannen keskikohta naksahtaa terävästi, mutta ääni ei ole niin kova kuin aidossa naksuttimessa. Sitä kehtaa siis paremmin kadullakin kävellessä käyttää eikä käy omiinkaan korviin niin kovasti. Kosketuskeppi on myös opiskeltu varsin toimivaksi ohjausvälineeksi, mutta sen avulla ohjaaminen on sen verran epätarkkaa, että luovuin sen käytöstä sivulletulon opettamisessa. Oikeaa seuraamispaikkaa ja ehkä myös eteen istumista sen avulla voisi varmaan vahvistaa. Seuraavat liikkeet ovat olleet viime aikoina harjoittelussa:

- nouto: Rusti nostaa esineen maasta mun käteen, mutta ei vielä osaa pitää sitä sekuntia paria pidempään suussa (varsinkaan pureskelematta!)

- ruutu: Rusti hakeutuu pienelle matolle seisomaan minua kohti. Tämä onnistuu kaikista suunnista, myös niin, että minä lähetän sen vierestäni eteenpäin matolle (vaatii tosin vielä pohjalle matolle menon vahvistamista helpommasta suunnasta, esim. koiran tulee minua kohti ja välissä on matto, jolle se pysähtyy).

- eteen istuminen: istuu eteeni käskysanalla "Kom" vielä käsiavusteisesti, jotta istuu tarpeeksi lähelle eteeni (tässä ongelmana on koiran pienuus ja se, että joudun kädellä näyttäessäni myös kumartumaan eteenpäin)

- sivulletulo: olen opettanut käsiavusteisesti Rustia tulemaan sivulle vähän eri suunnista ja myös siirtymistä edestä sivulle on opeteltu. Pienen, pitkäselkäisen koiran saaminen sivulle suoraan on varsin haastavaa, eikä tähän auta kuin raaka työ ja sadat toistot. Kohta voisin yrittää jo "Sivu" -käskyn toimivuutta ja antaa koiran itse hakea paikkansa, jos käsky on siis jo opittu. Rusti malttaa myös istua sivullani useamman sekunnin ajan pitäen kontaktia, mutta kovin pitkää aikaa en sitä siinä vielä ole pitänyt.

- seuraaminen: ollaan tehty oikealle kääntymisiä ja yhden askeleen eteenpäin ottamista sivulletulon harjoittelun yhteydessä käsiavusteisesti

- liikkeestä seisominen / luoksetulon pysäytys: leikin ohessa olen saanut Rustin pysäyttämään liikkeensä seisovaan asentoon nostamalla lelukäden ylös ikään kuin heittääkseni. Käskysanaksi on vakiintunut "Sei" :D

- agilityn kontaktit: pari kertaa olen naksutellut Rustille pyytämällä sitä seisomaan anatomian tai patologian kirjojen päällä niin, että takatassut ovat kirjalla ja etutassut maassa (eikö se näin Maria ollut?). Alkuun naksuttelin kaikilla tassuilla kirjan päällä seisomisesta, jotta tajuaisi idean. Ja nopeastihan se tajuttiin. Nyt ei enää varmasti edes mahtuisi kirjan päälle seisomaan joka tassulla (vaikka isoja kirjoja ovatkin molemmat!).

Viime torstaina sukulais-Rölli kävi leikkimässä. Seuraavassa muutama kuva hämärtyvällä kalliolla leikityistä leikeistä. Kovin moni kuva ei puuttuvan valon takia onnistunut.

...Ja tänään siis jälleen pentutreffeiltiin, tällä kertaa vaihteen vuoksi Patu-isän ja Luna-siskon kotona täällä Helsingin rajojen sisäpuolella. Valitettavasti Papu ja Nemo eikä Milla-kasvattajakaan päässeet tällä kertaa osallistumaan, mutta menoa riitti isän ja kolmen penskan kanssa aivan tarpeeksi.

Pakolliset alkuneuvottelut

Ja sit lähtee!

Ylpiä isä pitää jöötä

Pojat ottaa mittaa

Tepon ja Lunan leikit

Patu ja luu

Rusti ja luu

Luna ja luu

Nameilla saa hyvän poseerauksen (kuvassa Luna)

Puskajussi Teppo

Maalaismaisemaa

2010-08-19T18:48:00.002+03:00

Ollaan päädytty jälleen Savitaipaleen pihamaalle ainakin viikonloppuun asti. Jos vain kirjoitusinnostukseni säilyy, saatetaan viipyä täällä pitempäänkin. Kuten yllä olevasta näkyy, Rusti on kuin talonomistaja. Pihalla ei kuitenkaan lähdetä muiden matkaan, vaan seurataan tiiviisti mun jalkoja. Sinänsä hyvä piirre koirassa, mutta koira jää kyllä vaille muita viihdyttäjiä, kun ei heidän matkaansa lähde. Viikonloppuna talo tuleekin täyteen väkeä, katsotaan sitten mitenkä koirapoika innostuu täällä juoksentelemaan.

Eilen Savitaipaleelle ajoa edelsi juna-ajelu Pasilasta Tikkurilaan. Oltiin tiistaina menty ekaa kertaa paikallisjunalla Pasilasta keskustaan (käytiin Rustin kanssa pyörii vähän yliopiston päärakennuksella, Espalla ja kauppatorilla sekä ajettiin ratikalla Vallilaan), mikä sujui oikein hienosta Rustin ollessa sylissä. Tiksiin Rusti matkusti lattialla, ja matka sujui jälleen kuin vanhalta tekijältä. Ensin vähän luimisteltiin junan kolinoita sen kiihdyttäessä, mutta tottui niihin melko nopeasti eikä loppumatkasta enää reagoinut ollenkaan kilkutteluihin. Liikennevälineistä olisi vielä metro kokematta ja tietenkin kaukojuna. Kaukojunassa en tosin usko olevan mitään ongelmaa, ne kun ei pidä edes mitään kolinaa (paitsi jos vaunujenväliset ovet on rikki eikä mene kiinni). Kaukojunissa on tietty muita koiria ja eläimiä, mutta niihinkin ollaan tähän asti suhtauduttu rauhallisesti eli tuskin junassakaan tulee mitään ongelmaa. Pyörään totuttelua (ei mitään pyörälenkkejä tietenkään) pitäisi myös aloitella, kunhan kerkiäisi.

Tänään ehdittiin pihalla jo kurittaa Mellin vanhaa nallea:

Ja harjoitella kaivuuhommia:

Päivän poseerauskin ikuistettiin:

Sunnuntaisisarukset ja maanantaimöröt

2010-08-18T00:33:00.002+03:00

Sunnuntaiaamuna vaelleltiin metsissä, ja yritin epätoivoisesti kuvata nenä maassa touhuilevaa koirapoikaa. Yleisin asetelma oli kymmenen-kahdenkymmenen metrin päässä koiranpentu rintamasuunta minusta poispäin, ja kameran linssissä lipun tavoin pomppiva häntä ja sen alla pennunpylly lisävarusteineen. Lisäksi valo oli jotenkin huono ja kameran asetukset jotain aivan sopimatonta. Järkkäri taitaa mennä hankintaan, kunhan pankkitilin sisältö vähän kasvaa. Rustilla oli joka tapauksessa kiitettävästi puuhattavaa elokuisessa metsässä ja löysi tapansa mukaan puuhasteltavaa, vaikka minä kameran kanssa temppuilinkin.

Pari tuntia metsässäsamoilun jälkeen törmättiin pihalla menneellä viikolla tutuksi tulleeseen kolmannen kerroksen Dumbo-cottoniin, ja kameran haettuani sain tallennettua pari hetkeä poikien leikki-iloittelusta. Tällä kertaa kuvauksen ongelmana oli lähinnä se, että koirat halusivat joko pyöriä jaloissa tai juosta pihaa ympäri hullua vauhtia, missä ei niin kuvaaja kuin kamerakaan olisi pysynyt tahdissa tekemälläkään. Rustin leikkityyli on edelleen ärinää ja murinaa, ties mikä terrieri tuosta vielä kuoriutuukaan. Hassuinta on, että Rusti ei ole tavannut ketään, joka leikkiärinän sille olisi opettanut (edesmenneet Remu ja Melli olisivat tähän kyllä kyenneet!). Valkoisesta ja karvaisesta Dumbosta ei aina erota mikä on pää ja mikä häntä.

Touhua täynnä ollut sunnuntaipäivä jatkui iltapäivällä, kun matkustettiin ensin Rustin kanssa bussilla mallikkaasti Konalaan, josta päästiin Monican ja Nemo-veljen kyydissä jälleen pentutreffeilemään Klaukkalaan Teppo-veljen luoksen. Mukana automatkailemassa oli myös veljessarjan neljäs osapuoli, Papu. Päämääräpaikassa seuraan liittyivät myös Luna-sisko ja jotain sukua (en nyt millään jaksa ajatella, mitä) oleva Kipinä-täti. Kasvattajallekin siis tällä kertaa muistettiin ilmoittaa, ja Milla pääsi pitkästä aikaa moikkaamaan mussukoitaa. Hyvin näkyivät pennut vielä ensimmäisen keinoemonsa muistavan. Pentupainit menivät hyvin, ja niin koirat kuin ihmiset viettivät virikkeelliset kaksi tuntia. Ainakin allekirjoittanutta väsytti paluumatkalla autossa lähes yhtä lailla kuin nelijalkaistakin ystävää, vaikka en tietääkseni ollut itse riehunut pihalla paljonkaan. Koirat riekkuivat sitäkin enemmän, ja pitihän Papun ja Rustin kokeilla vähän voimainmittelöäkin niin, että pojat piti ihan ihmiskäsin erottaa toisistaan. Tuloksena siitä muutamat hampaanjäljet niin pentujen kuin erään kirjoittajankin kämmensyrjässä. Papu on eittämättä edelleen porukan pomo. Yhteenoton jälkeen Rustikin se näytti vihdoin uskovan ja selvästi väisti Papua eikä yrittänyt mennä sen luo ehdoin tahdoin härkkimään. Pyrkyri tyytyy ainakin vielä paikkaansa pentuklaanissa. Tällaisen lyhyen alustuksen jälkeen painien visuaaliseen maailmaan.


Alkutuumailua

Mitä seuraavaksi?

Veljesrakkautta ála Nemo ja Rusti

Rusti ilmeilee

Göötti-ilmeilyä - osa II


Göötti-ilmeet - osa III - saa nauraa!

Teposta hieno pääkuva

Kipinä, Luna ja vähän kuolaa linssissä

Liekö ollut väsymyksen aiheuttamaa stressiä vai jotain muuta sähköisyyttä ilmassa tehosunnuntain jälkeen maanantaina, kun Rustia olisi NIIN nukuttanut koko aamupäivän. Muutenkin penska oli vähän herkällä päällä, sillä päivällä pihalla mennessämme pelästyi mattojen tamppaamisesta kuuluvaa ääntä niin kovasti, että meidän piti lähteä sisälle takaisin, kun pissaamisestakaan ei tullut mitään. Ensin ajattelin, että alkusäikähdyksen jälkeen rohkaistuu, mutta pentu meni vain enemmän lukkoon ja pyrki paniikissa jopa karkuun. Koitettiin sitten sisällä aulassa juustonpalojen avulla vähän rohkaistua, mutta siitäkin huolimatta Rustilla kesti pari tuntia palautua paukutuksesta. Se herkistyi äänille tuon kokemuksen jälkeen selvästi, sillä se kuunteli ulkoa kuuluvia kovempia ääniä vähän peloissaan lähes koko päivän. Ääniä, joista ei ennen ole mitään välitetty. Lisäksi se säikähti tänään myös tyhjää limsapulloa, jonka ruttua oikaisin. No, pullon kanssa sitten vähän treenattiin paukuttelun sietämistä. Lisäksi Rusti sai kyseisestä pullosta iltaruuan, joten siinä oli kolinaa kyllikseen. Toivon vain, että tämä on ohimenevä mörköikävaihe, eikä Rustista tule paukkuarkaa. Vähän kyllä penska reaktio jäi mietityttämään, sillä noita paukkuarkoja koiria on tullut nähtyä ja muistutti vähän liikaa paniikinomaiselta pelolta... En kyllä kuolemaksenikaan muista, missä iässä Melli alkoi paukkuihin reagoida. Onneksi Rusti ei sentään pelkää ukkosta! Neuvot ovat kuitenkin tarpeen. Millalta voisin kysyä, kannattaako olla huolissaan ja onko gööttipennuilla usein tällaista? Riikka taas voisi antaa vähän neuvoja paukutteluun totuttamisessa, jos tällainen käytös Rustiikilla jatkuu.

15-viikkoinen Rusti

Jätkä se vaan kasvaa ja vahvistuu

2010-08-13T18:51:00.001+03:00

Elokuisen helteen uuvuttava gööttilapsi on nuokahtanut sängyn alle, mutta onneksi omistaja on vielä jalkeilla. Aivan aluksi taas hieman Rustin ihmeellisyyden (niin, ainahan ne omat on kaikkien muiden lapsia ihmeellisempiä? Tähän lauseeseen voimme tällä kertaa soveltaa koiria) hehkutusta. Poika oli tänään yli 5h yksinänsä, eikä ollut pissannut sisälle kertaakaan! Jäljistä päätelleen ei ollut juuri hillunut, kuten eilen yksinollessaan, vaan luulen sen nukkuneen koko poissaoloni ajan. Olen vähitellen pidentänyt yksinoloaikaa, kun tähän on nyt kerran ollut näin hyvä mahdollisuus, kun mulla ei ole mitään pakollisia menoja. Suunnilleen puolen tunnin lisätahtia olen yksinoloaikaa lisännyt. Eikä ikinä kuulu ininää tai haukkuja kun lähden, hieno on kaveri! Lisäksi Rusti on vihdoin oppinut pyytämään ulos kun on hätä. Idea ei tosin tule mieleen silloin, kun se puuhailee intohimoisesti luun tai muun vastaavaan viihdykkeen seurassa, tätä taitaa yllättää tällöin liian nopeasti. Pissa- ja kakkajutuista nyt kuitenkin vähän relevantempeihin uutisiin.

Kuluneella viikolla opetin Rustille naksuttimen idean. Äänenpäästäjänä ei kuitenkaan meillä ole tavanomainen naksutin, vaan piltti-purkin kansi. Hyvin soi :) Katsotaan, kuinka kauan kansi kestää. Sen rikki mennessä saan ainakin hyvän syyn mennä ostamaan uuden, muuten kun ei ikinä ole hyvää syytä mennä ostamaan lastenruokaa. Naksun ääneen ehdollistaminen tapahtui yhden iltapäiväruoan nappuloiden avulla, ja hyvin ehdollistui tuolla määrällä toistoja. Sen jälkeen ollaankin alettu treenaamaan kosketuskeppiä naksun avulla, koska sanallinen kehu on kyllä nopean kosketuksen palkitsemiseen liian hidasta. Tai ainakin minä olin liian hidas. Olen siis sekä naksun että kosketuskepin käytössä amatööri, ja tunnen itseni paljon tyhmemmäksi kuin koira. Varsinkin kosketuksen ajan pidentäminen tuntuu todella hankalalta. Lisäksi kepin puremisesta ei olla päästy eroon, sillä - myönnetään - olen palkannut suu auki keppiin koskettamisesta. Rusti on aina niin ahneuksissaan silloin, kun sitä koulutan, että ihan luonnostaan yrittää ottaa kepistä kiinni tai vähintään odottaa suu auki palkkaa. Tuntuu, että olisi jo opettanut perusasennon, jos en tuota kosketuskeppiä meinaisi käyttää. Mutta kaipa se pitemmän päälle parantaa seuraamisen opettelua, jos kepin idean jaksaa koiralle opettaa. Säästää ainakin omaa selkäänsä ja niskanikamiaan.

Myös eteen istumista pitäisi alkaa harjoitella ennen kuin koira kasvaa liikaa ja alkaa tajuta omaa tilaansa. Poika kun on aika itsenäinen luonne, eikä ihan hirmuisesti ihmiskosketusta hae. Sänkyyn se muuten jo kiipeää, jos haluaa tulla. Tämä on tapahtunut muutaman kerran aamuisin, kun Rusti on halunnut ulos tai ruokaa. Eteen istumiselle en vain ole vielä keksinyt hyvää käskyä, mitä te muut käytätte? Heittäytyisinkö vaikka ruotsalaiseksi ja ottaisin käskyn "Kom!" käyttöön kisaliikettä varten? Tuohan voisi olla vallan toimiva. Eteen istuminen on nyt kai opetettava ainakin mahdollista BH-koetta ajatellen. Täytyykin tarkistaa, onko sitä kovin monet göötit suorittanutkaan.

Omaa tahtoa tulee päivä päivältä lisää, ja siihen joutuu erityisesti ulkoillessa kiinnittämään huomiota. Aina ei olla enää niin enkeleitä kuin muutaman ensimmäisen viikon aikana. Luoksetulo on kuitenkin aina Rustille kannattavaa, joten hyvin yleensä aina käskyn kuulee. Myös, vaikka pihalla hyppelisi varpunen. Pupu sen sijaan on aika kova houkutus. Onneksi pihan ympärillä on aidat, niin koira pysähtyy automaattisesti. Jatkossa on hauska (tai ei niin hauska) nähdä, lähteekö ajamaan pupusia ihan tosissaan vai pysähtyykö pyrähdyksen jälkeen. Eli aika näyttää, tarviiko mun alkaa kokeilla ääneni vakuuttavuutta... Mutta katsotaan, saanko illan kuluessa näppäiltyä muutaman kuvan juttuun virkistykseksi, vai odotellaan sunnuntain pentuetapaamisen kuvasatoa.

Kissoja, koiria, hevosia ja lehmiäkin melkein

2010-08-09T23:49:00.000+03:00

Rusti on tässä parin viikon kuluessa ehtinyt nähdä monenmoista eläintä, kuten otsikkokin kertoo. Toisen kerran Rustin kanssa kotona käydessämme yhteiselo alkoi jo sujua Massen kanssa vallan hyvin. Muutaman kuvankin sain näpättyä, mutta lähes kaikissa kissa mököttää tai koira härvää ympäriinsä ollen menossa varmasti eri suuntaan kuin mihin kameran zoomi osoittaa. Kuten ylläolevastakin kuvasta välittyy, Masse ei niin Rustin pusuista olisi välittänyt. Rustikin tämän aika hyvin tajusi, vaikka välillä piti esittää leikkiinkutsuja ihan varmuudeksi. Mutta ei, arvokkaat kissat ei leiki pentujen (tai koirien) kanssa. Ennen Savitaipaleelle menoa Rusti ehti saada nenilleen kaverini nuoremmalta kissalta, mutta tästä ei onneksi mitään kammoa tai inhoa jäänyt, tosin Masse oli tuttu jo entisestään.

Tällä toisella Savitaipale -reissulla ehdittiin nähdä neljää sakemannia ja yhtä hevosta ihan lähietäisyydeltä. Rusti ehti pöllähtää 34-vuotiaan Hepan jalkoihinkin ennen kuin ehdin hätiin. Heppa on kyllä tottunut jaloissa pyöriviin koiriin, mutta vanhuuttaan ei enää näe tai kuule aivan priimasti ja tämän takia olisi voinut vahingossa tallata vaikka tassulle. Ja eihän noin pienellä ole vielä muutenkaan reagointikykyä, jos hevonen kaviotaan liikauttaa. Harmikseni kamera oli taas jääny johonkin, en muista mihin, enkä saanut Hepasta ja Rustista yhteiskuvaa enkä Heppaa erikseenkään. Sillä olisihan tuollainen fossiili jo ikuistettava <3

Lehmiä ei tälläkään kertaa nähty pellolla, vaan ne olivat taas sisällä navetassa, varmaankin kuumuuden ja kärpästen vuoksi. Lehmikoira ei siis ole vieläkään kunnolla nähnyt paimennettaviaan. Luulen, että reaktio niitä kohtaan on hyvin samanlainen kuin hevosiakin: ensin vähän kyräillään ja tarpeen vaatiessa hyökätään jalkoihin pyörimään. Tosin ei tietenkään tunkeuduttaisi mihinkään laitumelle lehmiä katsomaan, hillitysti sähkölangan takaa vain kurkisteltaisiin.

Savitaipaleella oltiin siis toistamiseen viikko sitten viikonloppuna. Rusti sai tutustua taas moneen uuteen paikkaan ja moneen eri autoon, joissa matkustettiin :) Juna ja metro on meillä edelleen kulkuvälineistä käymättä, täytyisi joku päivä lähteä ihan varta vasten retkeilemään junan kanssa. Helsingin keskustaakaan ei olla vielä katsastettu. Rusti matkustaa bussissa tosi hyvin, mutta ei kyllä uskaltaisi ainakaan vielä tulla itse matalalattiabussiin. Ulosmeno ehkä onnistuisi, mutta sitä ei olla vielä kokeiltu. Äijä mahtuu vielä hyvin syliin ja on muutenkin helpompi kontrolloida. Bussin ovien suhauksen kun vielä vähän pikkuäijää hirvittää.

Möhkö

Viime viikko meni helteillessä Helsingissä, Rustin kanssa ei juuri kummempaa tehty. Möhkö-staffi kävi leikkimässä, mutta paineista ei kyllä tullut mitään, 2- vuotiaan staffiuroon tajuamatta omaa kokoaan pentuun nähden. Rusti antoi Möhkön kyllä kuulla kömpelyydestään: kun pennun kiljunta ei auttanut, täytyi mennä Matleena jalkoihin turvaan ja alkaa ihan rähjätä isommalle. Oman tilansa osaa tuo poika kieltämättä ottaa. Muutoin viikko oli hiljaiseloa perjantaihin asti, jolloin Rusti sai mahataudin. Aamulla oli ensin ripuli ja kohta sen jälkeen alkoi oksentaa rajusti. Säikäytti sen verran, että illasta, kun penska alkoi mennä velttoon kuntoon ja lopetti syömisen ja juomisen, piti lähteä YES:lle päivystykseen. Muuten en olisi lähtenyt, mutta oli perjantai, kova helle ja oltiin lähdössä Kimmon kanssa yhden yön reissulle Pohjanmaalle ja Rusti oli jäämässä Helsinkiin hoitoon. Rustin vointi alkoi kohota jo sairaalan viileällä lattialla odotellessa ja suostui jo juomaankin itsenäisesti. Vastaanotolla siitä otettiin varuiksi verikokeet kuivumisen katsomiseksi (vaikka silminnähden ei ollut vielä kuivunut, niskanahka palautui nopeasti) ja laitettiin vähän nestettä nahan alle. Veriarvot oli kunnossa, mutta lievän tulehdussolujen määrän nousun takia sai ab-kuurin, vaikka en tiedä, onko siitä suolistolle enemmän hyötyä vai haittaa. Oksennuksenestolääkitys aloitettiin myös, eikä Rusti sen jälkeen enää oksentanutkaan. Kotiin päästyämme Rusti oli lähes entisellään, joskin väsynyt tietenkin, ja päätin kuitenkin lähteä reissuun. Lauantaina Rusti olikin ollut jo ihan normaali oma itsensä ja syönyt ja juonut normaalisti. Mahakin oli tasoittunut sunnuntai-iltaan mennessä kun tulin kotiin. Episodi osoitti kuitenkin sen, että vakuutus kannattaisi ehkä kuitenkin ottaa. Oli muuten eka kerta, kun olin pitempään erossa Rustista, ja oli muuten ikävä! Hotellissakin lauantai-iltana tuli aina välillä sellainen tunne, että nyt se Rusti pitää vielä pissalle. Lisäksi olin myös vähän huolissani koiran voinnista, mutta onneksi Annalta tuli rauhoittava tieto, että kaikki on oikein hyvin.

Rustikkaan kanssa ei olla hirveesti opeteltu uusia asioita viime päivinä, kun on ollut niin kamalasti kaikkea muuta tekemistä. Kosketuskepin idean Rusti tajuaa jo ihan hyvin, mutta mulla itselläni on sen käytössä vielä tekemistä. Rustia pystyy jo vähän ohjaaman kepin avulla, mutta ei pitkää matkaa. Kisaseuraamista ei siis olla vielä päästy opettelemaan, vaikkakin kadulla Rusti osaa seurata hienosti vähän väljemmin. Maahanmeno onnistuu ilman käsimerkkiä, mutta vapaa-käskyn merkitys ei ole vielä ihan selvillä. Yleensä silloin, kun sanoin vapaa, koira jää hienosta paikalleen, ja nousee puolestaan silloin, kun en ehdi vapauttamaan koiraa. Noh, harjoitellaan.

Tissikumit maistuu jo nuorellekin


Taistelutahtoinen yritti viedä kameran

Uimamaisteri, merikapteeni ja kulmien kovin kingi

2010-07-26T17:54:00.001+03:00

Järkyttävien blogin muokkausongelmia takia en voinut laittaa äskeiseen Serkuspainia -tekstiin mukaan muuta sama päivänä tapahtunutta, vaan kirjoittelen nyt tähän jatkoa Röllin ja Rustin painileikeille. Pihapyörimisen jälkeen lähdettiin nimittäin uimaan Tuusulaan hiekkakuoppalämpäreeseen, missä oli myös paljon muita koirallisia ihmisiä uimassa, ottamassa aurinkoa ja uittamassa tietenkin niitä koiriaan. Lämpöä oli taas totuttuun tapaan se kolmisenkymmentä celsiusastetta. Näinköhän tällaiset lukemat tulee olemaan ihan normaalia vastaisuudessa?

Joka tapauksessa, Rölli uiskenteli Antin kanssa ensimmäistä kertaa kuulemma oma-aloitteisesti. Rusti ei vapaaehtoisesti veteen koskenut kielen lipaisua lukuunottamatta, mutta tuli houkuteltuna rantaveteen. Tämän pidemmälle ei kunnon pystykorva uskaltautunut, minkä vuoksi penska laitettiinkin uimaan syvempään veteen varta vasten. Ihan kuin vauvauintia tai kuin koirakylpylässä Hyvinkäällä. Mitään kammoa Rustille ei "pakotettuna" uimisesta jäänyt, vaan tuli rantaveteen houkuteltuna myöhemminkin.

Uintien jälkeen päästiin vielä kahville Tuusulan osoitteeseen, ja pojat jaksoivat vielä sielläkin painia. Onnistuneita kuvia edelleen myös sieltä Tellun, Ransun ja Röllin blogista.

Viime viikko oli niin ikään täynnä ohjelmaa koiranpennun kannalta. Sunnuntaiaamuna löydettiin keskuspuistoista kantarelleja ja törmättiin myös supikoiraan. Supi juoksi polku suoraan syliinj ja näytti varmasti yhtä hölmistyneeltä kuin minäkin. Rusti ei supia onneksi huomannut, mutta eiköhän se olisi tuuminut sitä sekarotuiseksi göötiksi tai muuksi samantapaiseksi. Tein samalla reissulla Rustille myös pari lyhyttä makkarajälkeä, ja aika hyvin se niitä eteni järjestyksessä ja määrätietoisesti.

Maanantaina käytiin keräämässä mustikoita ja ahomansikoita niin ikään keskuspuistossa, itse asiassa kahteen otteeseen. Toisen reissun jälkeen kaveri olikin aika veto pois ja nukkui koko illan. Sain yhteensä 6-7 dl mustikoita, ja niistä riitti piirakkaankin. Rustista oli hauska tunkea kerääjän ja mustikkapensaan väliin, mutta mustikat ei kelvannu edelleenkään. Samana päivänä Rusti oli myös päivällä yksin kolme tuntia yhtä mittaa, tähän mennessä pisimmän ajan ikinä. Tyyppi oli tainnut nukkua koko ajan, koska nousi samalta paikalta mihin se oli lähtiessäni jäänyt, eikä pissojakaan ollut lattialla.

Tiistaina käytiin kattoo heppoja Rusan tallilla. Hevoset oli lähinnä vaan ihmetyksen aiheita siihen asti, kunnes yksi alkoi tarhan reunalla ravistelemaan kärpäsiä itsestään. Tätä liikehdintää pikku koira hieman pelästyi ja haukahti muutaman kerran kunnes ehätin sitä kieltämään. Tämän jälkeen turvallisin paikka hevosen tarkkailuun olikin mun selän takana. Hyvä kuitenkin, ettei ollut hevosten jalkoihin suinpäin säntäämässä. Järkevä pikkukoira mulla! Joku päivä pitää mennä uudestaan tallille kuikuilemaan, jos silloin ei vaikka enää niin jännittäisikään.

--------------------------------------------------------------------------------------

Savitaipale -vierailu

Torstaiaamun helteessä lähdettiin vihdoin kauan odotetulle maaseutumatkalle kotiin Savitaipaleelle siskoni kyydissä. Automatka meni mahtavan hyvin, Rusti nukkui jalkatilassa koko matkan ajan. Kahteen otteeseen pysähdyttiin pissalle ja juomaan. Kotona odottikin sitten yllättävän innokas vastaanotto isän ja äidin toimesta, ja iskästä tulikin Rustin suurin fani. Rusti vaan vähän ihmetteli ja jäskättelikin ison miehen päästämiä hassuja ääniä ja kaikenlaisia leikkiliikkeitä. Rusti sai lempinimen possu, ja äitikin mainitsi siitä tulevan mieleen villisian poikasen. Näinköhän on tullut ostettua sika säkissä?

Ensimmäisenä päivänä Rusti ei vielä uskaltanut juosta hehtaarin pihalla kovin kauas ihmisistä, mutta tämä muuttui kyllä päivien kuluessa. Muilla perheenjäsenillä alkoi jopa olla ongelmia saada Rusti tulemaan käskystä luokse, kun olivat koiran kanssa keskenään pihalla. Kummallista, sillä ei mulla vaan ollut mitään ongelmaa missään vaiheessa :D Ekana päivänä tutustuttiin myös jo KISSAANkin, ja ensitapaaminen sujui hurjan hyvin! Rusti oli oikein kuuliainen, ja kissaa haisteltuaan tuli kiltisi takas mun tykö. Massea ei sen sijaan penska olisi voinut vähempää kiinnostaa. Rustin ammuva lehmä tosin kiinnosti, ja sille piti tulla ihan naukumaan ja sähisemäänkin. Kummallinen on kissan mieli. Perjantaiaamuna Rustin onnistui kuitenkin ottaa lyhyt spurtti kissan perään, minkä jälkeen kissa olisi totta kai ollut entistä kiinnostavampi. Ja koirapoika sai tietenkin hurjan palkan siitä takaa-ajamisen riemusta, että mulla oli myöhemmin päivällä vaikea saada se kuuntelemaan kissaa katsellessa. Myöhemmät harjoittelut kuitenkin tuotti tulosta, ja Rusti alkoi taas tottelemaan jopa juostessaan kissaa kohti. Rusti olisi muuten niin kauheesti halunnut pestä kissan naaman ja vähän leikkiäkin, mutta meidän 14-vuotias ei enää noin lapselliselle tasolle taipunut. Ainakaan nyt vielä ensimmäisellä kerralla.

Perjantaina käytiin Lappeenrannassa veneellä ja satamassa kävelemässä. Vieressä kuva laiturista veneretken jälkeen. Rustilla ei kylläkään ollut pelastusliivejä, soo soo minä. Sen vuoksi Rustista pidettiinkin kiinni sen ollessa joko sylissä tai alhaalla lattialla hihnassa. Tosin itsesuojeluvaiston omistava koiranpentu ei yrittänytkään nousta laidan päälle, vaan kävi vain vähän haistelemassa Saimaan tuulia. Kyllä siitä vielä laivakoirakin tehdään! Satamassa koirien ohitukset meni niin mallikkaasti, että äiti kuuli jonkun koiranomistajan oikein sitä kehuvankin. Kerättiin tietenkin myös rapsuttelijoita olan takaa ihmisjoukosso kävellessämme.

Yritettiin myös käydä ihmettelemässä lehmiä viikonlopun kuluessa, mutta lehmät oli juuri sisällä lypsyllä kävelyretkemme aikaan. Käytiin kuitenkin pihaton ovella vähän kurkkimassa (Rusti sylissä), jotta Rusti edes tutustuisi paimennuskohteeseen. Kun Rusti vihdoin huomasi lehmän hahmon, niin se olisi hevosen tapaan vähän jännittänyt. Lähempi tuttavuuden tekeminen jäi kuitenkin myöhempään vierailuun. Ehkä lähdetään sitten myöhemmin syksyllä katsomaan yhdessä Lapaton uutta isoa pihattoa ja suurensuurta lehmikarjaa.

Rusti söi lähes kaikki ruokansa viikonlopun aikana namipallosta pihalla. Nappuloiden etsintää pihalla vaikeutti sopivasti se, että ne hävisivät ruohikkoon ihmeellisesti. Pojalla on kieltämättä kyltymätön ruokahalu, ja nameilla kouluttaminen onnistuu myös saman tien kun ruoka on syöty. Pojan maha alkoi reissun aikana ihan lommottaakin, kun se sai juosta päivät pitkät pihalla. Pitää kai nostaa vähän ruoka-annosta, kun kasvaa niin lujaa. Ollaan viime päivinä harjoiteltu lisää makkarajälkeä ja -ruutua sekä opeteltiin myös hieman kosketuskepin kanssa toimimista eilisiltana. Iskä väsäsi mulle ystävällisesti kosketuskepin jostain muoviputkesta ja kumitulpasta, kiitos iskä ^^ Joidenkin paikallaolleiden mielestä keppi näyttää ihan sokeiden kepiltä tai vaihtoiehtoisesti taikasauvalta... Aikamoinen taikasauva se onkin, jos onnistun opettaa seuraamisen sen avulla, kun en kosketuskepin avulla ole ikinä ennen kouluttanut!

Nyt kaveri onkin aika naatti, tosin lämpötila on muutenkin noussut takaisin edellisviikkoina tutuksi tulleesseen kolmeenkymmeneen asteeseen... Jos ei olisi ollut Rustin huomista rokotusta ja illansuussa vastaanotettavaa ruokatilausta, niin olisin kyllä jäänyt viileään taloon Kaskeihin enkä tullut tänne Helsinkiin hikoilemaan! No, jos täälläolo käy sietämättömäksi, niin pitää kai hypätä junaan keskiviikkona ja näyttää Rustille maisemia junan ikkunasta. Tähän loppuun vielä muutamia eilen otettuja kuvia Savitaipaleen kotipihalta.

Serkuspaineja

2010-07-26T16:37:00.000+03:00

17.7.2010

Viikko sitten lauantaina pikkuserkku, tai joku sellainen, Rölli tuli kylään Tainan ja Antin kanssa. Röllin äiti Disa on siis Rustin äidin Helgan äiti. Tai ehkä koiratermein pitäisi puhua emästä. Helteestä huolimatta pojat jaksoivat painia kerrostalon pihanurmella hyvän tovin, seuraavassa muutama todiste kohtaamisesta. Röllin sivuilla löytyy myös oivallisia otoksia painihetkestä.

Kaverit

Takaapäin jos yrittäisi...

...tai sitten yli


Pienellä riittää taistelutahtoa

Mammanpoika?

2010-07-14T23:41:00.000+03:00

Tämän kaltainen sammakko meillä tiistaina. Voi kyynäräparat :D Poika on viiden päivän jälkeen jo aivan kotonaan ja pihallakin kuljetaan maailmanomistajana piittaamatta minusta enää lähes ollenkaan. Saam mennä jo ihan pihan toiseen päähän, että Rusti lähtee perään. Onneksi on noinkin hyvä kerrostalon piha, eikä tiekään ole ihan vieressä, niin uskaltaa pitää koiraa irti juoksemassa. Mä olen ollut muutenkin tosi laiska hihnan ja pannan käyttäjä, sillä yleensä pissailut sun muut ollaan hoidettu ilman mitään vermeitä. Mutta mutta, kolmessa päivässä ollaan ehditty jo kaikenlaista, muun muassa tutustuttu ratikkaan, käyty pentuetreffeillä, leikitty kahden aikuisen tytön kanssa... Seuraavassa kommelluksista hieman tarkemmin kronologisessa järjestyksessä vanhimmasta tuoreimpaan.

Sunnuntai -iltana tavattiin tosiaan ensimmäisen kerran Vesper-perro. Ensimmäiset puoli tuntia sisältivät lähinnä vain kiljuntaa, kun isopahavalkoinen tuli liian lähelle ja haukuntaa, kun isopahavalkoinen ei vastannut leikkiinkutsuun. Vesperin kotona voitiin tehdä jo hiukan läheisempää tuttavuutta, vaikka Vesper säilyttikin oman alueensa käyttämällä murinavalttiaan, kun kakara äityi liian tungettelevaksi. Rusti osoitti miehen elkeitä jo tässäkin suhteessa, sillä tytöstä kiinnosti tietenkin heti enemmän peräpää kuin naaman katselu. Vesperiä tavattiin sattumalta uudelleen maanantai -iltana iltapissojen yhteydessä. Ei kulunut aikaakaan, kun kaksikko viiletti pitkin pihanurmea nähtävästi lainkaan muistamatta, että toinen on vielä aika pieni ja kömpelö. Kovin hitaaksi Rustia ei sen sijaan voi sanoa, vaikka mukkelismakkelis ajoittain mentiinkin. Mammaa vieressä hirvitti, että kohta se taittaa jonkun jalkansa ja ontuu loppuelämänsä... Maltoin kuitenkin mieleni, enkä mennyt kertaakaan väliin.

Koiraleikkien lisäksi käytiin maanantaina myös vähän sosiaalistumisretkellä, kun ajettiin ratikalla Töölöön eläinkauppaan ostamaan Rustille kunnon pentupanta. Ja komia panta onkin, kirkkaansininen nahkapanta soljella. Olisin ostanut pikalukkopannan, mutta kaupassa oli Rustille sopivankokoisia pantoja vain pinkin värisenä. Ei nyt pojalle sentään sen väristä. Ratikka-ajelut sen sijaan meni nappiin, Rusti matkusti sylissä ja etenkin menomatkalla tietty vähän jänskätti. Jos olisin jäänyt yhtä aiemmalla pysäkillä pois kyydistä mennessä, niin poika ei olisi ehtinyt edes alkaa vinkumaan. Joku täti jututti mua koko matkan Töölöön asti, eikä muuten ollut ainoa. Puhuin varmaan puolen tusinan ihmisen kanssa eläinkaupparetken aikana, kaikki tulivat kyselemään koirasta. Kukaan ei muuten tunnista rotua. Rustia ehdittiin luulla jo seefferiksi ja huskyksikin. Eihän sitä jalkojen pituutta tietysti sylistä niin hyvin erota... Myös itse jaloista tuli kommenttia, että mihin ne on jääny, mutta sentään hyväntahtoisesti. Ja vaikka tulisi pahantahtoisesti, niin en mä sitä itseeni ottaisi.

Tiistaina harjoiteltiin aamulla jo puolentoistatunnin yksinoloa, kun kävin aamulla optikolla. Rusti jäi hiljaa kotiin ja oli myös hiljaa, kun tulin takaisin. Itse asiassa se oli makaamassa mun kenkähyllyn päällä oven avatessani. Tästä syystä laitoin hyllylle mun joskus ala-asteella väsäämäni kaitaliinan vähän pehmittämään kovaa lastulevymakuualustaa. Tänäänkin hyllylle oli ilmestynyt tassunjälkiä (niin, pissaisia), kun Rusti oli ollut yksin kotona. Eli suosittu paikka siis. Yllättävän hyvin ainakin luulen yksinolojen menneen, kun ottaa huomioon, kuinka mammanpoika Rusti tosiaan on. Mammanpojalla viittaan siihen, että sisällä pitää herkeämättä seurata mun tekemisiä ja olla heti ottamassa osaa kaikkeen (tyypillistä gööttiä?). Kun siirryn ruhtinaallisen kolmen metrin matkan työpöydän luota keittiön pöydän ääreen tai viiden metrin päähän kylppärin puolelle, nappisilmät seuraa mua kaiken aikaa ja tassut töpöttää viereen istumaan.

Tiistai -iltana suunnattiin koko Tulikäpälän Tuli-pentueen voimalla Klaukkalaan Teppo-veljen pihalle leikkimään. Kiitos Monicalle kyydistä! Kaikki viisi sisarusta saatiin kasaan, ja voi mitä menoa paritalon pihalla riittikään kaksi tuntia? Rusti yllätti ärhäkällä käytöksellään, kun yritti olla päällepäsmärinä joka asiassa ja joka välissä. Äidin helmoissa pyörijästä ei ollut enää tietoakaan. Ja jos joku veljistä yritti hyppiä liikaa silmille, niin sai kyllä kuulla siitä. Kunnon ärinä oli päällä koko ajan. Ainoastaan porukan pomo Papu sai jokseenkin olla rauhassa. Luulen, että Rusti on ollut, ja on varmaan edelleen, pentueessa toiseksi ylimpänä arvojärjestyksessä, minkä vuoksi pitää vielä pönkittää omaa asemaa ärinäpurinalla. Ainoastaan pikkusisko Luna sai rauhallisempaa kohtelua - naisia kannattaakin Rusti varoa! Harmikseni unohdin kameran kotiin, joten mahdollinen kuvapläjäys on nyt Lunan osaomistaja Juhan harteilla. Juhalta luulisi riittävän kuvia, sillä järkkäri lähes tulkoon soi koko kahden tunnin ajan. Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu! Sisarukset on jo kaikki aivan eri näköisiä, mitä ei vielä luovutusiässä olisi uskonut. Rusti painaa (Juha oli hankkinut halpisvaa'an, jolla punnittiin koko gööttikatras) edelleen yli puoli kiloa enemmän kuin muut, nyt suunnilleen sen 4,5 kg muiden veljesten ollessa alle neljän kilon. Luna-sisko onkin sitten kaikkein pienin, Rustista kilon verran kevyempi. Rustilla on kyllä selvästi pitempi selkä kuin muilla, vaikka kaksi muuta veljestä taitaa ainakin tällä hetkellä olla suunnilleen yhtä korkeita. Jännä nähdä, tasoittuuko erot vuoden kuluessa.

Tänään keskiviikkona pyöreesti vuoden vanha Nano -bortsu kävi vieraisilla. Tätä tyttöä ei tarvinnut enää pelätä niinkään paljon kuin Vesperiä ekalla kerralla, mutta suoranaiseen leikkiin ei vielä näin ensitapaamisella taaskaan uskallettu. Kiitettävästi Rusti kyllä komensi ja juoksi muutamia tunnustelevia kaarroksia. Nano ei ottanut Rustia edes suojatikseen, vaikka olikin valeraskaana. Tänään harjoiteltiin myös keittiön pöydällä seisomista ja erinäisten anatomisten paikkojen kopelointia. Hampaiden näytön kanssa saa varmaan vielä tehdä jonkin verran hommia. Koko päiväruoka meni siinä pöydällä seisoessa, Rusti jaksaa siis keskittyä ihan mielettömän hyvin, kun ehdin sille desin papanoita syöttää yksitellen tuossa ajassa! Rusti osaa mennä myös jo maahan, käden perässä tietysti. Istuminen sen sijaan alkaa jo sujua ilman käsiavusteisuutta. Istumista harjoitellaan eniten ovista kulkiessa, kun pojan pitää istua ja katsoa minua, ennen kuin pääsee ovesta. On kyllä ollut nopea oppimaan <3 Lelua kannetaan mulle vetoleikkiä varten ihan oma-aloitteisesti, ja juuri nyt illalla on myös pissattu paperille joka kerta! En ole paperille tekemisestä mitenkään kehunut vaan ainoastaan pihalla pissaamisesta, mutta jospa se nyt olisi loksahtanut. Kuluisi sitten ainakin vähemmän sitä talouspaperia. Sitä menee edelleen rulla päivässä.

Viisas Rusti otti tänään muhun kontaktia myös peilin kautta, hauska veijari ^^ Rauhoittumisharjoituksetkin alkaa jo vähän paremmin sujua.Purukalustoakin esitellään tosi harvoin, olisiko myöhemmällä luovutuksella jotain tekemistä sen kanssa, kuten Vesperin äiti Maria spekuloi eilisiltana?

Rätti

Uuteen kotiin

2010-07-11T19:23:00.000+03:00

Tämän näköinen 10-viikkoinen kaveri sitä sitten muutti Kiskontielle perjantaina 9. heinäkuuta. Nyt on viikonlopun eli kokonaista kahden vuorokauden verran yhteistä elämää takana, ja uskallankin jo kirjoittaa jonkinlaisen arvion veijarin luonteesta. Rusti on osoittautunut nopeaksi oppijaksi, rohkeaksi, ihmishakuiseksi ja energiseksi. Katsotaan, mitä tuo energisyys tuo iän mukana tullessaan. Mielestäni Rustin ilme on ihan pienestä pitäen muistuttanut jollain tapaa Millan Kipinän veijarinaamaa, ja Siljakin ehti jo Facebookissa kommentoimaan Rustin ilmettä pirulliseksi ^^

Rusti kotiutui noin vuorokauden kuluttua tänne saapumisestaan. Ensimmäinen ilta, yö ja vielä seuraava aamukin piti itkeskellä ja protestoida, mutta iltapäiväunien jälkeen Rusti tuntui hyväksyneen nykyisen miljöön. Mun peräänhän se koko ajan on, mutta yksinolot meni aivan hienosti, kun lähdin sen nukkuessa ulos. Tähän mennessä olen ollut noin puolen tunnin ajan poissa, eikä kaveri ole itkeskellyt. En tiedä sitten, jos olen pitempään poissa ja Rusti herää, niin alkaakohan kutsua laumaansa. Tiistaiaamuna on viimeistään kokeiltava hieman pitempää pätkää, sillä tällöin täytyy käväistä optikolla keskustassa. Tälläkin hetkellä huomaan, että koiran olo on jo paljon vapautuneempaa: erilaisia kaluamisen kohteita haetaan ihan eri intensiteetillä kuin vielä eilen.

Tähän mennessä ollaan jo opeteltu istumaan käskystä (pitkäänhän se ei tietenkään kyseisessä asennossa kestä), ottamaan katsekontaktia ja opeteltu leikkimään sukilla vetoleikkiä. Taistelutahtoa pojasta löytyy kyllä mielinmäärin, ja sitä olenkin pyrkinyt vahvistamaan. Rusti osaa jo tuoda sukan takaisin mulle halutessaan jatkaa vetoleikkiä, mieletöntä! Se reagoi myös käskyyn "tuo!", jos sukka meinaa unohtua sekä käskyyn "ota!" jo sukka putoaa matkalla. Myös namipallo pyöritellään jo tottuneesti, ja Rusti on saanutkin jo kaksi ateriaa pallosta. Ruoka ei kestä pallossa montaa minuuttia pidempään. - Niin, erittäin ahnekin poika on, ja namit nostavat viretilaa vielä lelujakin tehokkaammin.

Tottakai ollaan harjoiteltu ulkona paljon luoksetuloa, ja kiitos Millan, Rusti tunnistaa nimensä jo oikein hyvin. Myös hihnakävely luonnistuu mahtavasti noin pieneksi pennuksi, kiitos Millan jälleen! Rusti tosiaan tulee sinne minne minä menen, ei toisin päin. Hihnassa kävelyn yhteydessä ollaan opeteltu käskyä "mennään", johon Rusti reagoi myös jo hienosti. Onko siis mitään, mikä ei vielä ole mennyt ihan nappiin, kun näin nyt gööttipoikaa hehkutan? Noh, olen koittanut tehdä muutaman kerran rauhoittumisharjoituksia eli toisin sanoen ottanut pennun syliin ja yrittänyt saada sen silityksillä ja matalalla äänellä rentoutumaan. Ja eihän siitä vielä ole mitään tullut. Mun kädet kiinnostaa hampaita niin paljon, että rennosta euforiasta ei ole tietoakaan. Päätin yrittää seuraavan kerran namien kanssa, jos tajuaisi homman jujun paremmin sillä tavoin. Tällaisen luonteen ollessa kyseessä rauhoittuminen tulee olemaan kultainen taito.

Pissaa tietenkin tulee koko ajan. Näin kuumilla keleillä koirakin juo paljon ja myös pissaa lähes silkkaa vettä isoina lammikoina. Itse tietenkin olen koiraa hitaampi enkä ehdi kiikuttaa sitä joka kerta ulos asti, lopputuloksena yksi kulunut talouspaperirulla päivää kohti. Miesten tapaan Rusti ei useimmiten käytä paperia, vaan lorottaa missä sattuu kullakin hetkellä olemaan. Onneksi on muovimatto.

Tänä aamuna oltiin lähes kolme tuntia Pikku-Huopalahdessa nurmikolla istumassa med Anna. Rusti katseli lokkeja ja ohi kulkevia koiria, ja totteli kutsua oikein mallikkaasti. Hanhenjätökset olisi tosin maistuneet liiankin hyvin, mutta eihän kiellosta olisi mitään hyötyä ollut. Parhaiten paskanpopsimiseen tepsi koiran kutsuminen luokse, sillä lähtökiihdytyksessä unohtuivat kaikki kikkareet. Reissu oli sen verran kuuma ja väsyttävä, että Rusti nukkui koko iltapäivän ihan taju kankaalla tai jossain muualla. Illalla on vielä luvassa lisää väsytystä, kun Rusti tapaa ensimmäistä kertaa luultavasti tulevaisuudessa läheisimmän koirakaverinsa ja yläkerran naapurin, espanjanvesikoira Vesperin.