Tomera toveri ja muut nelijalkaiset

Rustin viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut koirakaverien ja sisarusten kanssa leikkimistä, hoidossaoloa, metsissä samoilua (niin, Helsingissäkin tämä on mahdollista!) yksinoloa ja tutustumista raakaruuan maailmaan. Jälkimmäisestä Rusti on tykännyt kovasti, samoin Rustin maha. Ydinluuta saa järsiä tunnista pariin joka päivä, mikä tekee myös hampaille ja ikenille hyvää. Varsinaisesta raakaruoasta ollaan kokeiltu Murren Murkinan liha-kasvis -mixiä, ja oli oikein maittavaa ja suli tooosi hyvin. Pakkasessa naskalihampaita odottaa pari kiloa broilerin siipiä ja lisää liha(naudanmaha)-kasvis -mixiä. Eaglen kuivaruokaan olen myös ollut melko tyytyväinen, sillä mennään nyt ainakin tämä pentuaika. 

Pientä kouluttelua on tapahtunut lähinnä neljän seinän sisällä laiskanlaisesti. Itsellä on ollut jonkinmoista stressiä ja lisäksi olin kipeenä viikon, joten päätin suosiolla antaa koirankouluttelun olla. Koira varmasti olisi oppinut, mutta ohjaajalla ei olisi ollut kärsivällisyyttä opettaa sitäkään vähää mitä normaalisti. Sivulletulo on vieläkin ihan kesken, samoin leikkimisen harjoittelu. Rusti tuo lelun takaisin kärskystä, mutta ei vieläkään tule tarjoamaan sitä itse paitsi välillä sisällä leikkiessä. Leluleikki olisi kiva saada nopeasti kuntoon, sillä sen avulla saisi tokoiluun lisää viettiä. Nyt Rusti kyllä suorittaa, mutta mun makuun vähän liian rauhallisesti.

Hihnäkävelyssä tapahtui viime viikolla taantuma, kun Rusti yhtenä päivänä päätti alkaa haukkumaan kaikille vastaantuleville koirille. Haukku on lähinnä leikkiinkomennushaukkua, mutta voi siihen pientä epävarmuuttakin liittyä, sillä isoille koirille yritetään haukkua herkemmin kuin pienille. Kurssikaverin koira oli yhtenä päivänä häiriökoirana, ja kun silloin annoin Rustille hieman palautetta, mitä mieltä mä olen haukkumisesta, niin nyt haukkuminen on laantumaan päin. Tänään aamulenkillä haukahti kerran parille eri koiralle, mutta uskoi kun kielsin. Voi noita pystykorvia. Kaverin vinkistä en enää myöskään vaadi täydellistä kontaktia ohituksissa, vaan riittää, että mennään hiljaa ja nätisti ohi. Tänään sattui myös klassinen irtokoiraepisodi, kun Rusti karkas multa yhden villakoiran luo leikkimään. Harjoiteltiin koirien ohittamista vapaana Pikku-Huopalahden nurmikoilla, missä liikkuu aina paljon koiria. Rusti jäi sitten tuijottelemaan ohikulkevaa villakoiraa, ja mä tein virheen lähtiessä tilanteesta pois ajatellen, että Rusti lähtee tietty mun perään kun huomaa mun lähtevän eri suuntaan. Noh, vähän ajan kuluttua huomasin Rustin juoksevan täyttä vauhtia villiksen luo, ja mä tietty perään kertomaan Rustille, ettei tuollainen ole sallittua. Villiksen omistaja oli onneksi ystävällinen ja ymmärtäväinen. Mulla itsellä on vielä niin paljon opittavaa... Rusti uskoo ihan hyvin kyllä odota-käskyä, jos ehdin sen sille sanoa eikä se jää tilanteeseen yksin, jolloin se tottakai lähtee itse hurvittelemaan.

Perjantai-iltana oltiin Matleenan ja Miljan kanssa Vihdin Luukissa koirien kanssa ulkoilemassa, tässä muutama kuva. Asianosaiset saavat kopioida.

Möhkö ja Nano

Hundkarusellen

Rusti 20 viikkoa vanhana

Kummalla on parempi keppi?

Möhkö on jo yli kaks vee

Valpas

Terhakka

Nano ja suomalainen maisema

Milja ja RUSTI

Viimeisin kuva oli pakko vielä lisätä, vaikka onkin vähän tumma. Rusti haluaa näköjään kokeilla rajojaan, kun ei enää juostakaan sieltä mistä aita on matalin eli puunruongon alta. 

Muistin myös, ettenhän mä ole laittanut mitään kuvia Devin ja Rustin tapaamisesta, mistä on aikaa jo kuukausi. Palataan siis ajassa neljä viikkoa taaksepäin, päivämäärä on 31.8. ja paikkana Helsingin Arabianranta. Heti alkuun luoksemme kaahasi kutsumaton vieras, alla kuvissa oleva andalusianterrieri (meidän oma alkumäärityksemme oli kyllä brassi), joka viivähti leikkimässä lähinnä Devin kanssa jonkin aikaa. Valkoisilla pitkäjaloilla löytyi heti sama sävel ja Rusti jäi juttujen ulkopuolelle.

 

Innostuivat lapset vihdoin leikkimään kahdestaankin.

 

Tekemisenmeininkiä eikä hammastelua juuri puuttunut. Lopuksi vielä sukan kanssa söpöstelevä Rusti. Ikää tässä siis vasta neljä kuukautta.

Leikkejä ja treenailua

Tulikäpälän Tulipalo "Teppo"

Uskaltaisin väittää, että Rustin ensimmäinen kesä on ohi (niin kylmät ilmavirrat ovat myös Helsinkiin viime päivinä virranneet) ja sen myötä myös ihanan raivostuttava pikkupentuvaihe. Tänä aamuna huomasin, että pentuhampaista on lähtenyt alhaalta molemmat I-ykköset, ja tänään sisarusten kanssa painiessa on irronnut ykkösinkisiivit näköjään ylhäältäkin. Rusti on tässä kehityksessään kyllä pienempää Teppo-veljeään jäljessä, sillä Tepolla oli tänään suuhun kurkistettaessa jo vaikka kuinka isot pysyvät ykköset sekä ylhäällät että alhaalla :o No, pitäähän jokaisella penskalla olla jotakin, missä on sisaruksiaan etevämpi. Sain nappastua Teposta yksittäiskuvankin:

Palataan ennen tämän päivän pentutreffeilyn kuvailua kuitenkin hieman menneisiin tapahtumiin. Savitaipaleelta paluun jälkeen elämä on taas palannut uomiinsa ja omistajan koulun alettua kuluneella viikolla päiväjärjestyskin on rutinoitunut. Rusti on oppinut sängyn olevan mukava nukkumapaikka, ja sieltähän se on haukotellen ja venytellen joka päivä herännyt koulusta tullessani. Tämä on minusta ihan hyvä juttu, koska arvostaa sängyllä nukkumista ainakin vielä niin paljon, että pysyy poissa pahanteosta yksin ollessaan. Myös sisäsiisteys edistyy, koska koira ei taida juuri poistua lepolassistaan 5-6 tunnin pituisen poissaoloni aikana. Voisin väittää Rustin olevan jo lähes sisäsiisti, sillä osaa pyytää selvästi ulos ja yrittää selvästi pidättää, jos mä en sen vihjeitä heti tajua. Yllättävän nopeasti se sitten kuitenkin oppi, vaikka kuukausi sitten tuntui vielä vallan toiselta. Edes ajoittaiset mahavaivat eivät ole oppimista liiemmälti hidastaneet. Tälläkin hetkellä on sopiva ruoka pojalle hakusessa. Tällä hetkellä koetan totuttaa Rustin mahaa syömään Eagleä, mutta ainakin vielä maha ei ole ollut vastaanottavainen. Kohta palataan kyllä alkuperäiseen Bento Kronen lammas-riisiin, jos ei näillä muilla asetu.

Sängyn taikaa

 

Lunkisti

Sitten treenauspäivitystä. Mä olen vihdoin löytänyt naksuttimen koulutuksen apuvälineeksi ja todennut sen vallan ihmeelliseksi ja tehokkaaksi vempeleeksi. Tosin mun kotitekoinen naksutin on ollut hyvin taskuunmenevä (eihän se oikeakaan tietty mikään iso ole) ja halpa Bona-purkin kansi. Kannen keskikohta naksahtaa terävästi, mutta ääni ei ole niin kova kuin aidossa naksuttimessa. Sitä kehtaa siis paremmin kadullakin kävellessä käyttää eikä käy omiinkaan korviin niin kovasti.  Kosketuskeppi on myös opiskeltu varsin toimivaksi ohjausvälineeksi, mutta sen avulla ohjaaminen on sen verran epätarkkaa, että luovuin sen käytöstä sivulletulon opettamisessa. Oikeaa seuraamispaikkaa ja ehkä myös eteen istumista sen avulla voisi varmaan vahvistaa. Seuraavat liikkeet ovat olleet viime aikoina harjoittelussa:

- nouto: Rusti nostaa esineen maasta mun käteen, mutta ei vielä osaa pitää sitä sekuntia paria pidempään suussa (varsinkaan pureskelematta!)

- ruutu: Rusti hakeutuu pienelle matolle seisomaan minua kohti. Tämä onnistuu kaikista suunnista, myös niin, että minä lähetän sen vierestäni eteenpäin matolle (vaatii tosin vielä pohjalle matolle menon vahvistamista helpommasta suunnasta, esim. koiran tulee minua kohti ja välissä on matto, jolle se pysähtyy).

- eteen istuminen: istuu eteeni käskysanalla "Kom" vielä käsiavusteisesti, jotta istuu tarpeeksi lähelle eteeni (tässä ongelmana on koiran pienuus ja se, että joudun kädellä näyttäessäni myös kumartumaan eteenpäin)

- sivulletulo: olen opettanut käsiavusteisesti Rustia tulemaan sivulle vähän eri suunnista ja myös siirtymistä edestä sivulle on opeteltu. Pienen, pitkäselkäisen koiran saaminen sivulle suoraan on varsin haastavaa, eikä tähän auta kuin raaka työ ja sadat toistot. Kohta voisin yrittää jo "Sivu" -käskyn toimivuutta ja antaa koiran itse hakea paikkansa, jos käsky on siis jo opittu. Rusti malttaa myös istua sivullani useamman sekunnin ajan pitäen kontaktia, mutta kovin pitkää aikaa en sitä siinä vielä ole pitänyt.

- seuraaminen: ollaan tehty oikealle kääntymisiä ja yhden askeleen eteenpäin ottamista sivulletulon harjoittelun yhteydessä käsiavusteisesti

- liikkeestä seisominen / luoksetulon pysäytys: leikin ohessa olen saanut Rustin pysäyttämään liikkeensä seisovaan asentoon nostamalla lelukäden ylös ikään kuin heittääkseni. Käskysanaksi on vakiintunut "Sei" :D

- agilityn kontaktit: pari kertaa olen naksutellut Rustille pyytämällä sitä seisomaan anatomian tai patologian kirjojen päällä niin, että takatassut ovat kirjalla ja etutassut maassa (eikö se näin Maria ollut?). Alkuun naksuttelin kaikilla tassuilla kirjan päällä seisomisesta, jotta tajuaisi idean. Ja nopeastihan se tajuttiin. Nyt ei enää varmasti edes mahtuisi kirjan päälle seisomaan joka tassulla (vaikka isoja kirjoja ovatkin molemmat!).

Viime torstaina sukulais-Rölli kävi leikkimässä. Seuraavassa muutama kuva hämärtyvällä kalliolla leikityistä leikeistä. Kovin moni kuva ei puuttuvan valon takia onnistunut.

...Ja tänään siis jälleen pentutreffeiltiin, tällä kertaa vaihteen vuoksi Patu-isän ja Luna-siskon kotona täällä Helsingin rajojen sisäpuolella. Valitettavasti Papu ja Nemo eikä Milla-kasvattajakaan päässeet tällä kertaa osallistumaan, mutta menoa riitti isän ja kolmen penskan kanssa aivan tarpeeksi.

Pakolliset alkuneuvottelut

Ja sit lähtee!

Ylpiä isä pitää jöötä

Pojat ottaa mittaa

Tepon ja Lunan leikit

Patu ja luu

Rusti ja luu

Luna ja luu

Nameilla saa hyvän poseerauksen (kuvassa Luna)

Puskajussi Teppo