Tulikäpälän Tulimyrsky: Tomera toveri ja muut nelijalkaiset

Rustin viime viikkojen ohjelmaan on kuulunut koirakaverien ja sisarusten kanssa leikkimistä, hoidossaoloa, metsissä samoilua (niin, Helsingissäkin tämä on mahdollista!) yksinoloa ja tutustumista raakaruuan maailmaan. Jälkimmäisestä Rusti on tykännyt kovasti, samoin Rustin maha. Ydinluuta saa järsiä tunnista pariin joka päivä, mikä tekee myös hampaille ja ikenille hyvää. Varsinaisesta raakaruoasta ollaan kokeiltu Murren Murkinan liha-kasvis -mixiä, ja oli oikein maittavaa ja suli tooosi hyvin. Pakkasessa naskalihampaita odottaa pari kiloa broilerin siipiä ja lisää liha(naudanmaha)-kasvis -mixiä. Eaglen kuivaruokaan olen myös ollut melko tyytyväinen, sillä mennään nyt ainakin tämä pentuaika.

Pientä kouluttelua on tapahtunut lähinnä neljän seinän sisällä laiskanlaisesti. Itsellä on ollut jonkinmoista stressiä ja lisäksi olin kipeenä viikon, joten päätin suosiolla antaa koirankouluttelun olla. Koira varmasti olisi oppinut, mutta ohjaajalla ei olisi ollut kärsivällisyyttä opettaa sitäkään vähää mitä normaalisti. Sivulletulo on vieläkin ihan kesken, samoin leikkimisen harjoittelu. Rusti tuo lelun takaisin kärskystä, mutta ei vieläkään tule tarjoamaan sitä itse paitsi välillä sisällä leikkiessä. Leluleikki olisi kiva saada nopeasti kuntoon, sillä sen avulla saisi tokoiluun lisää viettiä. Nyt Rusti kyllä suorittaa, mutta mun makuun vähän liian rauhallisesti.

Hihnäkävelyssä tapahtui viime viikolla taantuma, kun Rusti yhtenä päivänä päätti alkaa haukkumaan kaikille vastaantuleville koirille. Haukku on lähinnä leikkiinkomennushaukkua, mutta voi siihen pientä epävarmuuttakin liittyä, sillä isoille koirille yritetään haukkua herkemmin kuin pienille. Kurssikaverin koira oli yhtenä päivänä häiriökoirana, ja kun silloin annoin Rustille hieman palautetta, mitä mieltä mä olen haukkumisesta, niin nyt haukkuminen on laantumaan päin. Tänään aamulenkillä haukahti kerran parille eri koiralle, mutta uskoi kun kielsin. Voi noita pystykorvia. Kaverin vinkistä en enää myöskään vaadi täydellistä kontaktia ohituksissa, vaan riittää, että mennään hiljaa ja nätisti ohi. Tänään sattui myös klassinen irtokoiraepisodi, kun Rusti karkas multa yhden villakoiran luo leikkimään. Harjoiteltiin koirien ohittamista vapaana Pikku-Huopalahden nurmikoilla, missä liikkuu aina paljon koiria. Rusti jäi sitten tuijottelemaan ohikulkevaa villakoiraa, ja mä tein virheen lähtiessä tilanteesta pois ajatellen, että Rusti lähtee tietty mun perään kun huomaa mun lähtevän eri suuntaan. Noh, vähän ajan kuluttua huomasin Rustin juoksevan täyttä vauhtia villiksen luo, ja mä tietty perään kertomaan Rustille, ettei tuollainen ole sallittua. Villiksen omistaja oli onneksi ystävällinen ja ymmärtäväinen. Mulla itsellä on vielä niin paljon opittavaa... Rusti uskoo ihan hyvin kyllä odota-käskyä, jos ehdin sen sille sanoa eikä se jää tilanteeseen yksin, jolloin se tottakai lähtee itse hurvittelemaan.

Perjantai-iltana oltiin Matleenan ja Miljan kanssa Vihdin Luukissa koirien kanssa ulkoilemassa, tässä muutama kuva. Asianosaiset saavat kopioida.


Möhkö ja Nano

Hundkarusellen


Rusti 20 viikkoa vanhana

Kummalla on parempi keppi?

Möhkö on jo yli kaks vee


Valpas

Terhakka


Nano ja suomalainen maisema

Milja ja RUSTI

Viimeisin kuva oli pakko vielä lisätä, vaikka onkin vähän tumma. Rusti haluaa näköjään kokeilla rajojaan, kun ei enää juostakaan sieltä mistä aita on matalin eli puunruongon alta.

Muistin myös, ettenhän mä ole laittanut mitään kuvia Devin ja Rustin tapaamisesta, mistä on aikaa jo kuukausi. Palataan siis ajassa neljä viikkoa taaksepäin, päivämäärä on 31.8. ja paikkana Helsingin Arabianranta. Heti alkuun luoksemme kaahasi kutsumaton vieras, alla kuvissa oleva andalusianterrieri (meidän oma alkumäärityksemme oli kyllä brassi), joka viivähti leikkimässä lähinnä Devin kanssa jonkin aikaa. Valkoisilla pitkäjaloilla löytyi heti sama sävel ja Rusti jäi juttujen ulkopuolelle.