Mammanpoika?

Tämän kaltainen sammakko meillä tiistaina. Voi kyynäräparat :D Poika on viiden päivän jälkeen jo aivan kotonaan ja pihallakin kuljetaan maailmanomistajana piittaamatta minusta enää lähes ollenkaan. Saam mennä jo ihan pihan toiseen päähän, että Rusti lähtee perään. Onneksi on noinkin hyvä kerrostalon piha, eikä tiekään ole ihan vieressä, niin uskaltaa pitää koiraa irti juoksemassa. Mä olen ollut muutenkin tosi laiska hihnan ja pannan käyttäjä, sillä yleensä pissailut sun muut ollaan hoidettu ilman mitään vermeitä. Mutta mutta, kolmessa päivässä ollaan ehditty jo kaikenlaista, muun muassa tutustuttu ratikkaan, käyty pentuetreffeillä, leikitty kahden aikuisen tytön kanssa... Seuraavassa kommelluksista hieman tarkemmin kronologisessa järjestyksessä vanhimmasta tuoreimpaan.

Sunnuntai -iltana tavattiin tosiaan ensimmäisen kerran Vesper-perro. Ensimmäiset puoli tuntia sisältivät lähinnä vain kiljuntaa, kun isopahavalkoinen tuli liian lähelle ja haukuntaa, kun isopahavalkoinen ei vastannut leikkiinkutsuun. Vesperin kotona voitiin tehdä jo hiukan läheisempää tuttavuutta, vaikka Vesper säilyttikin oman alueensa käyttämällä murinavalttiaan, kun kakara äityi liian tungettelevaksi. Rusti osoitti miehen elkeitä jo tässäkin suhteessa, sillä tytöstä kiinnosti tietenkin heti enemmän peräpää kuin naaman katselu. Vesperiä tavattiin sattumalta uudelleen maanantai -iltana iltapissojen yhteydessä. Ei kulunut aikaakaan, kun kaksikko viiletti pitkin pihanurmea nähtävästi lainkaan muistamatta, että toinen on vielä aika pieni ja kömpelö. Kovin hitaaksi Rustia ei sen sijaan voi sanoa, vaikka mukkelismakkelis ajoittain mentiinkin. Mammaa vieressä hirvitti, että kohta se taittaa jonkun jalkansa ja ontuu loppuelämänsä... Maltoin kuitenkin mieleni, enkä mennyt kertaakaan väliin.

Koiraleikkien lisäksi käytiin maanantaina myös vähän sosiaalistumisretkellä, kun ajettiin ratikalla Töölöön eläinkauppaan ostamaan Rustille kunnon pentupanta. Ja komia panta onkin, kirkkaansininen nahkapanta soljella. Olisin ostanut pikalukkopannan, mutta kaupassa oli Rustille sopivankokoisia pantoja vain pinkin värisenä. Ei nyt pojalle sentään sen väristä. Ratikka-ajelut sen sijaan meni nappiin, Rusti matkusti sylissä ja etenkin menomatkalla tietty vähän jänskätti. Jos olisin jäänyt yhtä aiemmalla pysäkillä pois kyydistä mennessä, niin poika ei olisi ehtinyt edes alkaa vinkumaan. Joku täti jututti mua koko matkan Töölöön asti, eikä muuten ollut ainoa. Puhuin varmaan puolen tusinan ihmisen kanssa eläinkaupparetken aikana, kaikki tulivat kyselemään koirasta. Kukaan ei muuten tunnista rotua. Rustia ehdittiin luulla jo seefferiksi ja huskyksikin. Eihän sitä jalkojen pituutta tietysti sylistä niin hyvin erota... Myös itse jaloista tuli kommenttia, että mihin ne on jääny, mutta sentään hyväntahtoisesti. Ja vaikka tulisi pahantahtoisesti, niin en mä sitä itseeni ottaisi.

Tiistaina harjoiteltiin aamulla jo puolentoistatunnin yksinoloa, kun kävin aamulla optikolla. Rusti jäi hiljaa kotiin ja oli myös hiljaa, kun tulin takaisin. Itse asiassa se oli makaamassa mun kenkähyllyn päällä oven avatessani. Tästä syystä laitoin hyllylle mun joskus ala-asteella väsäämäni kaitaliinan vähän pehmittämään kovaa lastulevymakuualustaa. Tänäänkin hyllylle oli ilmestynyt tassunjälkiä (niin, pissaisia), kun Rusti oli ollut yksin kotona. Eli suosittu paikka siis. Yllättävän hyvin ainakin luulen yksinolojen menneen, kun ottaa huomioon, kuinka mammanpoika Rusti tosiaan on. Mammanpojalla viittaan siihen, että sisällä pitää herkeämättä seurata mun tekemisiä ja olla heti ottamassa osaa kaikkeen (tyypillistä gööttiä?). Kun siirryn ruhtinaallisen kolmen metrin matkan työpöydän luota keittiön pöydän ääreen tai viiden metrin päähän kylppärin puolelle, nappisilmät seuraa mua kaiken aikaa ja tassut töpöttää viereen istumaan.

Tiistai -iltana suunnattiin koko Tulikäpälän Tuli-pentueen voimalla Klaukkalaan Teppo-veljen pihalle leikkimään. Kiitos Monicalle kyydistä! Kaikki viisi sisarusta saatiin kasaan, ja voi mitä menoa paritalon pihalla riittikään kaksi tuntia? Rusti yllätti ärhäkällä käytöksellään, kun yritti olla päällepäsmärinä joka asiassa ja joka välissä. Äidin helmoissa pyörijästä ei ollut enää tietoakaan. Ja jos joku veljistä yritti hyppiä liikaa silmille, niin sai kyllä kuulla siitä. Kunnon ärinä oli päällä koko ajan. Ainoastaan porukan pomo Papu sai jokseenkin olla rauhassa. Luulen, että Rusti on ollut, ja on varmaan edelleen, pentueessa toiseksi ylimpänä arvojärjestyksessä, minkä vuoksi pitää vielä pönkittää omaa asemaa ärinäpurinalla. Ainoastaan pikkusisko Luna sai rauhallisempaa kohtelua - naisia kannattaakin Rusti varoa! Harmikseni unohdin kameran kotiin, joten mahdollinen kuvapläjäys on nyt Lunan osaomistaja Juhan harteilla. Juhalta luulisi riittävän kuvia, sillä järkkäri lähes tulkoon soi koko kahden tunnin ajan. Kaiken kaikkiaan oikein mukava reissu! Sisarukset on jo kaikki aivan eri näköisiä, mitä ei vielä luovutusiässä olisi uskonut. Rusti painaa (Juha oli hankkinut halpisvaa'an, jolla punnittiin koko gööttikatras) edelleen yli puoli kiloa enemmän kuin muut, nyt suunnilleen sen 4,5 kg muiden veljesten ollessa alle neljän kilon. Luna-sisko onkin sitten kaikkein pienin, Rustista kilon verran kevyempi. Rustilla on kyllä selvästi pitempi selkä kuin muilla, vaikka kaksi muuta veljestä taitaa ainakin tällä hetkellä olla suunnilleen yhtä korkeita. Jännä nähdä, tasoittuuko erot vuoden kuluessa.

Tänään keskiviikkona pyöreesti vuoden vanha Nano -bortsu kävi vieraisilla. Tätä tyttöä ei tarvinnut enää pelätä niinkään paljon kuin Vesperiä ekalla kerralla, mutta suoranaiseen leikkiin ei vielä näin ensitapaamisella taaskaan uskallettu. Kiitettävästi Rusti kyllä komensi ja juoksi muutamia tunnustelevia kaarroksia. Nano ei ottanut Rustia edes suojatikseen, vaikka olikin valeraskaana. Tänään harjoiteltiin myös keittiön pöydällä seisomista ja erinäisten anatomisten paikkojen kopelointia. Hampaiden näytön kanssa saa varmaan vielä tehdä jonkin verran hommia. Koko päiväruoka meni siinä pöydällä seisoessa, Rusti jaksaa siis keskittyä ihan mielettömän hyvin, kun ehdin sille desin papanoita syöttää yksitellen tuossa ajassa! Rusti osaa mennä myös jo maahan, käden perässä tietysti. Istuminen sen sijaan alkaa jo sujua ilman käsiavusteisuutta. Istumista harjoitellaan eniten ovista kulkiessa, kun pojan pitää istua ja katsoa minua, ennen kuin pääsee ovesta. On kyllä ollut nopea oppimaan <3 Lelua kannetaan mulle vetoleikkiä varten ihan oma-aloitteisesti, ja juuri nyt illalla on myös pissattu paperille joka kerta! En ole paperille tekemisestä mitenkään kehunut vaan ainoastaan pihalla pissaamisesta, mutta jospa se nyt olisi loksahtanut. Kuluisi sitten ainakin vähemmän sitä talouspaperia. Sitä menee edelleen rulla päivässä.

Viisas Rusti otti tänään muhun kontaktia myös peilin kautta, hauska veijari ^^ Rauhoittumisharjoituksetkin alkaa jo vähän paremmin sujua.Purukalustoakin esitellään tosi harvoin, olisiko myöhemmällä luovutuksella jotain tekemistä sen kanssa, kuten Vesperin äiti Maria spekuloi eilisiltana?

Rätti