Järkyttävien blogin muokkausongelmia takia en voinut laittaa äskeiseen Serkuspainia -tekstiin mukaan muuta sama päivänä tapahtunutta, vaan kirjoittelen nyt tähän jatkoa Röllin ja Rustin painileikeille. Pihapyörimisen jälkeen lähdettiin nimittäin uimaan Tuusulaan hiekkakuoppalämpäreeseen, missä oli myös paljon muita koirallisia ihmisiä uimassa, ottamassa aurinkoa ja uittamassa tietenkin niitä koiriaan. Lämpöä oli taas totuttuun tapaan se kolmisenkymmentä celsiusastetta. Näinköhän tällaiset lukemat tulee olemaan ihan normaalia vastaisuudessa?
Joka tapauksessa, Rölli uiskenteli Antin kanssa ensimmäistä kertaa kuulemma oma-aloitteisesti. Rusti ei vapaaehtoisesti veteen koskenut kielen lipaisua lukuunottamatta, mutta tuli houkuteltuna rantaveteen. Tämän pidemmälle ei kunnon pystykorva uskaltautunut, minkä vuoksi penska laitettiinkin uimaan syvempään veteen varta vasten. Ihan kuin vauvauintia tai kuin koirakylpylässä Hyvinkäällä. Mitään kammoa Rustille ei "pakotettuna" uimisesta jäänyt, vaan tuli rantaveteen houkuteltuna myöhemminkin.
Uintien jälkeen päästiin vielä kahville Tuusulan osoitteeseen, ja pojat jaksoivat vielä sielläkin painia. Onnistuneita kuvia edelleen myös sieltä Tellun, Ransun ja Röllin blogista.
Viime viikko oli niin ikään täynnä ohjelmaa koiranpennun kannalta. Sunnuntaiaamuna löydettiin keskuspuistoista kantarelleja ja törmättiin myös supikoiraan. Supi juoksi polku suoraan syliinj ja näytti varmasti yhtä hölmistyneeltä kuin minäkin. Rusti ei supia onneksi huomannut, mutta eiköhän se olisi tuuminut sitä sekarotuiseksi göötiksi tai muuksi samantapaiseksi. Tein samalla reissulla Rustille myös pari lyhyttä makkarajälkeä, ja aika hyvin se niitä eteni järjestyksessä ja määrätietoisesti.
Maanantaina käytiin keräämässä mustikoita ja ahomansikoita niin ikään keskuspuistossa, itse asiassa kahteen otteeseen. Toisen reissun jälkeen kaveri olikin aika veto pois ja nukkui koko illan. Sain yhteensä 6-7 dl mustikoita, ja niistä riitti piirakkaankin. Rustista oli hauska tunkea kerääjän ja mustikkapensaan väliin, mutta mustikat ei kelvannu edelleenkään. Samana päivänä Rusti oli myös päivällä yksin kolme tuntia yhtä mittaa, tähän mennessä pisimmän ajan ikinä. Tyyppi oli tainnut nukkua koko ajan, koska nousi samalta paikalta mihin se oli lähtiessäni jäänyt, eikä pissojakaan ollut lattialla.
Tiistaina käytiin kattoo heppoja Rusan tallilla. Hevoset oli lähinnä vaan ihmetyksen aiheita siihen asti, kunnes yksi alkoi tarhan reunalla ravistelemaan kärpäsiä itsestään. Tätä liikehdintää pikku koira hieman pelästyi ja haukahti muutaman kerran kunnes ehätin sitä kieltämään. Tämän jälkeen turvallisin paikka hevosen tarkkailuun olikin mun selän takana. Hyvä kuitenkin, ettei ollut hevosten jalkoihin suinpäin säntäämässä. Järkevä pikkukoira mulla! Joku päivä pitää mennä uudestaan tallille kuikuilemaan, jos silloin ei vaikka enää niin jännittäisikään.
--------------------------------------------------------------------------------------
Savitaipale -vierailu
Torstaiaamun helteessä lähdettiin vihdoin kauan odotetulle maaseutumatkalle kotiin Savitaipaleelle siskoni kyydissä. Automatka meni mahtavan hyvin, Rusti nukkui jalkatilassa koko matkan ajan. Kahteen otteeseen pysähdyttiin pissalle ja juomaan. Kotona odottikin sitten yllättävän innokas vastaanotto isän ja äidin toimesta, ja iskästä tulikin Rustin suurin fani. Rusti vaan vähän ihmetteli ja jäskättelikin ison miehen päästämiä hassuja ääniä ja kaikenlaisia leikkiliikkeitä. Rusti sai lempinimen possu, ja äitikin mainitsi siitä tulevan mieleen villisian poikasen. Näinköhän on tullut ostettua sika säkissä?
Ensimmäisenä päivänä Rusti ei vielä uskaltanut juosta hehtaarin pihalla kovin kauas ihmisistä, mutta tämä muuttui kyllä päivien kuluessa. Muilla perheenjäsenillä alkoi jopa olla ongelmia saada Rusti tulemaan käskystä luokse, kun olivat koiran kanssa keskenään pihalla. Kummallista, sillä ei mulla vaan ollut mitään ongelmaa missään vaiheessa :D Ekana päivänä tutustuttiin myös jo KISSAANkin, ja ensitapaaminen sujui hurjan hyvin! Rusti oli oikein kuuliainen, ja kissaa haisteltuaan tuli kiltisi takas mun tykö. Massea ei sen sijaan penska olisi voinut vähempää kiinnostaa. Rustin ammuva lehmä tosin kiinnosti, ja sille piti tulla ihan naukumaan ja sähisemäänkin. Kummallinen on kissan mieli. Perjantaiaamuna Rustin onnistui kuitenkin ottaa lyhyt spurtti kissan perään, minkä jälkeen kissa olisi totta kai ollut entistä kiinnostavampi. Ja koirapoika sai tietenkin hurjan palkan siitä takaa-ajamisen riemusta, että mulla oli myöhemmin päivällä vaikea saada se kuuntelemaan kissaa katsellessa. Myöhemmät harjoittelut kuitenkin tuotti tulosta, ja Rusti alkoi taas tottelemaan jopa juostessaan kissaa kohti. Rusti olisi muuten niin kauheesti halunnut pestä kissan naaman ja vähän leikkiäkin, mutta meidän 14-vuotias ei enää noin lapselliselle tasolle taipunut. Ainakaan nyt vielä ensimmäisellä kerralla.
Perjantaina käytiin Lappeenrannassa veneellä ja satamassa kävelemässä. Vieressä kuva laiturista veneretken jälkeen. Rustilla ei kylläkään ollut pelastusliivejä, soo soo minä. Sen vuoksi Rustista pidettiinkin kiinni sen ollessa joko sylissä tai alhaalla lattialla hihnassa. Tosin itsesuojeluvaiston omistava koiranpentu ei yrittänytkään nousta laidan päälle, vaan kävi vain vähän haistelemassa Saimaan tuulia. Kyllä siitä vielä laivakoirakin tehdään! Satamassa koirien ohitukset meni niin mallikkaasti, että äiti kuuli jonkun koiranomistajan oikein sitä kehuvankin. Kerättiin tietenkin myös rapsuttelijoita olan takaa ihmisjoukosso kävellessämme.
Yritettiin myös käydä ihmettelemässä lehmiä viikonlopun kuluessa, mutta lehmät oli juuri sisällä lypsyllä kävelyretkemme aikaan. Käytiin kuitenkin pihaton ovella vähän kurkkimassa (Rusti sylissä), jotta Rusti edes tutustuisi paimennuskohteeseen. Kun Rusti vihdoin huomasi lehmän hahmon, niin se olisi hevosen tapaan vähän jännittänyt. Lähempi tuttavuuden tekeminen jäi kuitenkin myöhempään vierailuun. Ehkä lähdetään sitten myöhemmin syksyllä katsomaan yhdessä Lapaton uutta isoa pihattoa ja suurensuurta lehmikarjaa.
Rusti söi lähes kaikki ruokansa viikonlopun aikana namipallosta pihalla. Nappuloiden etsintää pihalla vaikeutti sopivasti se, että ne hävisivät ruohikkoon ihmeellisesti. Pojalla on kieltämättä kyltymätön ruokahalu, ja nameilla kouluttaminen onnistuu myös saman tien kun ruoka on syöty. Pojan maha alkoi reissun aikana ihan lommottaakin, kun se sai juosta päivät pitkät pihalla. Pitää kai nostaa vähän ruoka-annosta, kun kasvaa niin lujaa. Ollaan viime päivinä harjoiteltu lisää makkarajälkeä ja -ruutua sekä opeteltiin myös hieman kosketuskepin kanssa toimimista eilisiltana. Iskä väsäsi mulle ystävällisesti kosketuskepin jostain muoviputkesta ja kumitulpasta, kiitos iskä ^^ Joidenkin paikallaolleiden mielestä keppi näyttää ihan sokeiden kepiltä tai vaihtoiehtoisesti taikasauvalta... Aikamoinen taikasauva se onkin, jos onnistun opettaa seuraamisen sen avulla, kun en kosketuskepin avulla ole ikinä ennen kouluttanut!
Nyt kaveri onkin aika naatti, tosin lämpötila on muutenkin noussut takaisin edellisviikkoina tutuksi tulleesseen kolmeenkymmeneen asteeseen... Jos ei olisi ollut Rustin huomista rokotusta ja illansuussa vastaanotettavaa ruokatilausta, niin olisin kyllä jäänyt viileään taloon Kaskeihin enkä tullut tänne Helsinkiin hikoilemaan! No, jos täälläolo käy sietämättömäksi, niin pitää kai hypätä junaan keskiviikkona ja näyttää Rustille maisemia junan ikkunasta. Tähän loppuun vielä muutamia eilen otettuja kuvia Savitaipaleen kotipihalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti