Rusti on tässä parin viikon kuluessa ehtinyt nähdä monenmoista eläintä, kuten otsikkokin kertoo. Toisen kerran Rustin kanssa kotona käydessämme yhteiselo alkoi jo sujua Massen kanssa vallan hyvin. Muutaman kuvankin sain näpättyä, mutta lähes kaikissa kissa mököttää tai koira härvää ympäriinsä ollen menossa varmasti eri suuntaan kuin mihin kameran zoomi osoittaa. Kuten ylläolevastakin kuvasta välittyy, Masse ei niin Rustin pusuista olisi välittänyt. Rustikin tämän aika hyvin tajusi, vaikka välillä piti esittää leikkiinkutsuja ihan varmuudeksi. Mutta ei, arvokkaat kissat ei leiki pentujen (tai koirien) kanssa. Ennen Savitaipaleelle menoa Rusti ehti saada nenilleen kaverini nuoremmalta kissalta, mutta tästä ei onneksi mitään kammoa tai inhoa jäänyt, tosin Masse oli tuttu jo entisestään.
Tällä toisella Savitaipale -reissulla ehdittiin nähdä neljää sakemannia ja yhtä hevosta ihan lähietäisyydeltä. Rusti ehti pöllähtää 34-vuotiaan Hepan jalkoihinkin ennen kuin ehdin hätiin. Heppa on kyllä tottunut jaloissa pyöriviin koiriin, mutta vanhuuttaan ei enää näe tai kuule aivan priimasti ja tämän takia olisi voinut vahingossa tallata vaikka tassulle. Ja eihän noin pienellä ole vielä muutenkaan reagointikykyä, jos hevonen kaviotaan liikauttaa. Harmikseni kamera oli taas jääny johonkin, en muista mihin, enkä saanut Hepasta ja Rustista yhteiskuvaa enkä Heppaa erikseenkään. Sillä olisihan tuollainen fossiili jo ikuistettava <3
Lehmiä ei tälläkään kertaa nähty pellolla, vaan ne olivat taas sisällä navetassa, varmaankin kuumuuden ja kärpästen vuoksi. Lehmikoira ei siis ole vieläkään kunnolla nähnyt paimennettaviaan. Luulen, että reaktio niitä kohtaan on hyvin samanlainen kuin hevosiakin: ensin vähän kyräillään ja tarpeen vaatiessa hyökätään jalkoihin pyörimään. Tosin ei tietenkään tunkeuduttaisi mihinkään laitumelle lehmiä katsomaan, hillitysti sähkölangan takaa vain kurkisteltaisiin.
Savitaipaleella oltiin siis toistamiseen viikko sitten viikonloppuna. Rusti sai tutustua taas moneen uuteen paikkaan ja moneen eri autoon, joissa matkustettiin :) Juna ja metro on meillä edelleen kulkuvälineistä käymättä, täytyisi joku päivä lähteä ihan varta vasten retkeilemään junan kanssa. Helsingin keskustaakaan ei olla vielä katsastettu. Rusti matkustaa bussissa tosi hyvin, mutta ei kyllä uskaltaisi ainakaan vielä tulla itse matalalattiabussiin. Ulosmeno ehkä onnistuisi, mutta sitä ei olla vielä kokeiltu. Äijä mahtuu vielä hyvin syliin ja on muutenkin helpompi kontrolloida. Bussin ovien suhauksen kun vielä vähän pikkuäijää hirvittää.
 |
| Möhkö |
Viime viikko meni helteillessä Helsingissä, Rustin kanssa ei juuri kummempaa tehty. Möhkö-staffi kävi leikkimässä, mutta paineista ei kyllä tullut mitään, 2- vuotiaan staffiuroon tajuamatta omaa kokoaan pentuun nähden. Rusti antoi Möhkön kyllä kuulla kömpelyydestään: kun pennun kiljunta ei auttanut, täytyi mennä Matleena jalkoihin turvaan ja alkaa ihan rähjätä isommalle. Oman tilansa osaa tuo poika kieltämättä ottaa. Muutoin viikko oli hiljaiseloa perjantaihin asti, jolloin Rusti sai mahataudin. Aamulla oli ensin ripuli ja kohta sen jälkeen alkoi oksentaa rajusti. Säikäytti sen verran, että illasta, kun penska alkoi mennä velttoon kuntoon ja lopetti syömisen ja juomisen, piti lähteä YES:lle päivystykseen. Muuten en olisi lähtenyt, mutta oli perjantai, kova helle ja oltiin lähdössä Kimmon kanssa yhden yön reissulle Pohjanmaalle ja Rusti oli jäämässä Helsinkiin hoitoon. Rustin vointi alkoi kohota jo sairaalan viileällä lattialla odotellessa ja suostui jo juomaankin itsenäisesti. Vastaanotolla siitä otettiin varuiksi verikokeet kuivumisen katsomiseksi (vaikka silminnähden ei ollut vielä kuivunut, niskanahka palautui nopeasti) ja laitettiin vähän nestettä nahan alle. Veriarvot oli kunnossa, mutta lievän tulehdussolujen määrän nousun takia sai ab-kuurin, vaikka en tiedä, onko siitä suolistolle enemmän hyötyä vai haittaa. Oksennuksenestolääkitys aloitettiin myös, eikä Rusti sen jälkeen enää oksentanutkaan. Kotiin päästyämme Rusti oli lähes entisellään, joskin väsynyt tietenkin, ja päätin kuitenkin lähteä reissuun. Lauantaina Rusti olikin ollut jo ihan normaali oma itsensä ja syönyt ja juonut normaalisti. Mahakin oli tasoittunut sunnuntai-iltaan mennessä kun tulin kotiin. Episodi osoitti kuitenkin sen, että vakuutus kannattaisi ehkä kuitenkin ottaa. Oli muuten eka kerta, kun olin pitempään erossa Rustista, ja oli muuten ikävä! Hotellissakin lauantai-iltana tuli aina välillä sellainen tunne, että nyt se Rusti pitää vielä pissalle. Lisäksi olin myös vähän huolissani koiran voinnista, mutta onneksi Annalta tuli rauhoittava tieto, että kaikki on oikein hyvin.
Rustikkaan kanssa ei olla hirveesti opeteltu uusia asioita viime päivinä, kun on ollut niin kamalasti kaikkea muuta tekemistä. Kosketuskepin idean Rusti tajuaa jo ihan hyvin, mutta mulla itselläni on sen käytössä vielä tekemistä. Rustia pystyy jo vähän ohjaaman kepin avulla, mutta ei pitkää matkaa. Kisaseuraamista ei siis olla vielä päästy opettelemaan, vaikkakin kadulla Rusti osaa seurata hienosti vähän väljemmin. Maahanmeno onnistuu ilman käsimerkkiä, mutta vapaa-käskyn merkitys ei ole vielä ihan selvillä. Yleensä silloin, kun sanoin vapaa, koira jää hienosta paikalleen, ja nousee puolestaan silloin, kun en ehdi vapauttamaan koiraa. Noh, harjoitellaan.
 |
| Tissikumit maistuu jo nuorellekin |
 | ||
| Taistelutahtoinen yritti viedä kameran |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti